Raskaus ja synnytys

Pitkäaikaislääkitystä käyttävän kannattaa keskustella sukupuoleen katsomatta raskaudesta ajoissa hoitavan lääkärin kanssa, jotta raskaus voidaan yrittää ajoittaa hyvin sairauden ja hoidon kannalta. Yhteyttä hoitavaan yksikköön kannattaa ottaa viimeistään, kun raskaus on alkanut. IBD:n olisi hyvä olla raskauden alkaessa mahdollisimman rauhallisessa vaiheessa. Aktiivinen tulehdus vähentää raskaaksi tulemisen mahdollisuutta sekä lisää keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä ja voi alentaa lapsen syntymäpainoa.

Raskaus sujuu yleensä normaalisti eikä pahenna sairautta. Raskauden aikana tehdään useimmiten suolistosairauden hoidon kannalta vain välttämättömät tutkimukset. Tähystys voidaan tehdä, jos sairauden hoito sitä vaatii. Röntgen- ja magneettitutkimuksia ei raskauden aikana yleensä tehdä. IBD-potilailla on raskauden aikana tavallisesti samat ravintosuositukset kuin muillakin odottavilla äideillä.

Avanne ei ole este raskaudelle, ja ongelmat avanteen kanssa raskauden aikana ovat harvinaisia.

Suolistosairautta sairastava voi pääsääntöisesti synnyttää alateitse. Avanne tai j-pussikaan ei välttämättä sulje pois alatiesynnytystä tai keisarinleikkausta. Synnytystapa päätetään aina tapauskohtaisesti.

Lääkitys raskauden ja imetyksen aikana

Suurinta osaa IBD:n hoitoon käytettävistä lääkkeistä voidaan käyttää raskauden ja imetyksen aikana. Raskautta suunnittelevan kannattaa kuitenkin keskustella hoitavan lääkärin kanssa jo raskautta suunniteltaessa. Lääkitystä on tärkeää jatkaa raskauden aikana, jotta sairaus pysyisi rauhallisena.

Poikkeuksia ovat metotreksaattihoito, joka tulee lopettaa viimeistään kolme kuukautta ennen raskauden suunnittelua, eikä sitä saa käyttää raskauden aikana. Myös miehen on keskeytettävä metotreksaatin käyttö vähintään kolme kuukautta ennen raskauden alkua. Siklosporiinin käyttö harkitaan raskauden aikana tapauskohtaisesti.

Biologisia lääkkeitä voidaan vaikeissa taudeissa käyttää raskauden aikana. Ne pyritään lopettamaan kuitenkin 20:llä raskausviikolla. Tarve raskauden aikana arvioidaan tapauskohtaisesti. Jos äiti saa raskauden aikana biologista lääkettä, otetaan vauvasta synnytyksen yhteydessä verinäyte biologisen lääkkeen pitoisuuden määrittämiseksi. Vauvalle ei saa antaa eläviä rokotteita, ennen kuin tiedetään, ettei hänellä ole biologista lääkettä elimistössään.

IBD:n periytyminen

Perinnöllisyys on yksi IBD:n syntyyn vaikuttavista monista tekijöistä. Crohnin tauti lisää IBD:n periytymisriskiä enemmän kuin haavainen paksusuolentulehdus. Perimän lisäksi tarvitaan kuitenkin myös muita vielä tuntemattomia tekijöitä, jotta sairaus puhkeaisi. IBD:n puhkeamisessa voidaan perimän osuutta pitää sen verran pienenä, ettei sen vuoksi kannata luopua lasten hankkimisesta.

Sairaanhoitaja Karoliina Ylänteen luento: IBD ja perhesuunnittelu (Youtube-video 8.10.2020)
Meillekö vauva? (IBD-lehden artikkeli 4/2020, pdf)

Kloridiripulin vaikutukset

Kloridiripulilla ei ole todettu vaikutusta naisten hedelmällisyyteen, mutta miesten siittiöiden tuotanto on heikentynyt. Niiden määrä on usein pieni ja liikkuvuus erittäin heikkoa. Hedelmöitys voi onnistua normaalisti, mutta lapsettomuushoidot ovat usein tarpeen.

Sairastavan lapsen sisaruksilla on 25 % mahdollisuus syntyä sairaana ja 50 % mahdollisuus syntyä geenivirheen oireettomana kantajana. Ts. sisaruksilla on 75 % mahdollisuus syntyä kloridiripulin suhteen oireettomana.