Ravitsemus

Vaikka IBD:n syitä saatetaan helposti etsiä ravitsemuksesta, nykytiedon mukaan mikään yksittäinen ruoka-aine ei lisää selvästi riskiä sairastua tulehdukselliseen suolistosairauteen eikä laukaise sairauden aktiivista tulehdusvaihetta. Tällä sivulla on paljon tietoa ravitsemuksesta ja tulehduksellisista suolistosairauksista. Jäsenet voivat tilata maksutta painetun Ravitsemus-oppaan, lue lisää täältä.

Jotkut ruoat voivat yksilöllisesti olla yhteydessä ruoansulatuskanavan toiminnallisiin oireisiin, kuten ripuliin, kipuun tai kaasun tuotantoon. On tärkeää muistaa, että mikään ruokavalio ei kuitenkaan korvaa IBD:ssä lääkkeitä tai kirurgista hoitoa, eikä nykypäivän tiedon valossa korjaa tulehdusprosessia suolessa.

Hyvä ravitsemustila kuitenkin tukee sairauden aktiivivaiheessa toipumista sekä lisää yleisesti hyvinvointia ja jaksamista. Riittävä energian, proteiinin, vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti on tärkeää yleisen hyvinvoinnin, jaksamisen ja esimerkiksi infektiotautien ehkäisyn kannalta.

Ravitsemuksen yhteys IBD-riskiin
Ravitsemus rauhallisen vaiheen eli remission aikana
Ravitsemus suolistosairauden aktiivivaiheen eli akuutin aikana
FODMAP-ruokavalio ja gluteeniton ruokavalio
Vajaaravitsemus
Vitamiinit ja kivennäisaineet
Lasten ja nuorten ravitsemus
Lisätietoa ravitsemuksesta

Ravitsemuksen yhteys IBD-riskiin

Kohtalaista näyttöä on siitä, että punaisen ja prosessoidun lihan runsas käyttö sekä lisätyn sokerin runsas käyttö voi lisätä hieman IBD:n riskiä.

Mitään ehdottomia välttämisruokavalioita ei siis tarvita sairauden ehkäisyssä eikä hoidossa. IBD:tä ja ruokavaliota koskeva tutkimus on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina, ja siksi onkin aihetta odottaa, että lähivuosina aihepiiristä saatetaan tehdä merkittäviä edistysaskelia.

Kohtalaisen vahvaa tutkimusnäyttöä on olemassa jo siitä, että runsaasti kasviksia, marjoja, hedelmiä ja kuitua sekä vähäisesti lisättyä sokeria sekä prosessoitua lihaa sisältävä ruokavaliomalli, eli suosituksen mukainen ruokavalio, voi jossain määrin pienentää IBD:n riskiä. Ruokavalion itsenäistä osuutta tautiprosessissa on kuitenkin erittäin vaikea, jopa mahdoton, erotella geenien, lääkitysten ja monien eri ympäristötekijöiden vaikutuksesta.

Ruokavalion piirteitä, jotka saattavat jossain määrin vähentää IBD:hen sairastumisen riskiä:

Käytetään ainakin puoli kiloa kasviksia, hedelmiä ja marjoja päivässä jakaen näiden saanti usealle eri aterialla tai välipalalle.
Rajoitetaan punaisen lihan ja erityisesti prosessoidun lihan, kuten makkarat ja pekoni, käyttöä. Suositaan niiden sijaan kalaa, äyriäisiä, kanaa, maitotaloustuotteita ja tofua tai muita kasviproteiinin lähteitä.
Käytetään runsaskuituisia viljatuotteita. Kaura, kvinoa, riisi ja tattari saattavat olla paremmin siedettyjä kuin vehnä tai ruis. Jos vatsa sallii, voidaan käyttää runsaasti myös ruista, täysjyvävehnää ja ohraa sekä palkokasveja, ne auttavat suoliston bakteeriston (mikrobiomi) pitämisessä terveenä.
Suositaan rypsi- ja neitsytoliiviöljyä ruuanvalmistuksessa sekä käytetään pähkinöitä 2-3 rkl päivittäin hyvin pureksien.
Rajoitetaan lisättyä sokeria sisältävien tuotteiden ja vähäkuituisten (valkeiden) viljojen käyttöä. Sokerisia tuotteita voi käyttää kohtuullisina annoksina, mutta pitkään jatkuvaa erittäin runsasta sokerin käyttöä on syytä välttää.

Ravitsemus rauhallisen vaiheen eli remission aikana

Remissiovaiheessa suolistosairautta sairastava voi usein syödä tavallista ruokaa. Luonnollisesti aina kannattaa tähdätä ravitsemuksellisesti monipuoliseen ja terveyttä laajasti edistävään ruokaan.

IBD:n ohella voi esiintyä toiminnallisia vatsavaivoja, kuten ärtyvän suolen oireyhtymää eli IBS:ää. Silloin vatsaoireet eivät välttämättä häviä IBD:n rauhallisessakaan vaiheessa. Ruokarajoituksilla ei voi ehkäistä tulehdusvaiheen aktivoitumista, mutta rajoituksista voi olla apua ruoansulatuskanavan oireiden lievittämisessä. Mitään yleispätevää ohjetta kaikille herkkävatsaisille sopivasta ruokavaliosta ei voi antaa.

Ehdottomia ruokarajoituksia tarvitaan vain harvoin ja rajoitukset ovat yksilöllisiä. FODMAP-hiilihydraattien rajoitus on auttanut useissa tutkimuksissa vähentämään IBD:tä sairastavien toiminnallisia oireita. Sitä voi kokeilla ravitsemusterapeutin ohjauksessa, jos toiminnalliset oireet sitä vaativat.

Jos ruokavaliosta jätetään pois ravinnonsaannin kannalta olennainen ruoka-aine, sen tilalle on tärkeää löytää korvaava vaihtoehto. Muuten kaventunut ruokavalikoima voi ajan mittaan johtaa joidenkin ravintoaineiden puutteelliseen saantiin.

Ravitsemus suolistosairauden aktiivivaiheen eli akuutin aikana

IBD:n aktiivivaiheessa syöminen usein vähenee ja ruokahalukin voi olla heikko. Normaalisti käytössä olevat ruoat voivat pahentaa ripulia ja vatsakipua. Tällöin on tärkeää räätälöidä ruokavalio itselle sopivaksi: runsaskuituisten ja vaikeasti sulavien ruokien käyttöä on usein hyvä karsia. Toipumisen kannalta olisi kuitenkin hyvä syödä edelleen säännöllisesti ja monipuolisesti.

Crohnin tauti voi vaikuttaa ohutsuolen kykyyn imeyttää ravintoaineita. Haavaisessa paksusuolentulehduksessa puolestaan ripuli ja paksusuolen tulehdus lisäävät nesteen ja suolojen tarvetta. Ravitsemusta tehostetaan tarpeen mukaan täydennysravintovalmisteilla tai letkuravitsemuksella. Jos on suolen puhkeamisen vaara, ravintoliuos voidaan antaa suonensisäisesti.

Joskus erityisesti haavaisessa paksusuolentulehduksessa paksusuolta joudutaan poistamaan ja potilaalle tehdään avanne tai J-pussi. Leikkaus vaikuttaa erityisesti neste- ja suolatasapainon ylläpitoon, jolloin ruokavaliomuutoksia saatetaan joutua tekemään. Suoli sopeutuu vähitellen leikkaukseen, eivätkä kaikki leikkauksen jälkeiset ruokavaliomuutokset ole pysyviä.

Ripulin aikana on tärkeää juoda riittävästi. Parhaiten nesteyttävät suoloja ja sokeria sisältävät, mutta kuitenkin laimeat juomat: esimerkiksi laimeat mehut, tee, kivennäisvesi, liha- ja kasvisliemi sekä mehukeitot.

Jos ongelman taustalla on ns. rasvaripuli, rasvan käyttöä vähennetään ja riittävästä energiansaannista huolehditaan lisäämällä muun ruoan määrää tai käyttämällä ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan täydennysravintovalmisteita.

Jos kiinteän ruoan syöminen tuntuu hankalalta, voidaan siirtyä nestemäiseen ruokavalioon tai apteekin täydennysravintojuomiin. Suoliston täyslepoa pyritään välttämään, koska suoleen tuleva ravinto tarjoaa tulehdusalueelle ravintoaineita toipumisen tueksi ja toisaalta ylläpitää suolinukan ja ruoansulatusentsyymien toimintaa. Aktiivivaiheen väistyttyä on hyvä kokeilla uudelleen niiden ruokien käyttöä, jotka aktiivivaiheessa jäivät pois.

Joissain tapauksissa ravitsemushoito suunnitellaan yksilöllisesti. Ravitsemusterapeutti auttaa ruokavalion suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa. Ravintolisiä käytetään silloin, jos niille on tarvetta. Esimerkiksi lääkkeistä sulfasalatsiini vähentää foolihapon imeytymistä ja pitkäaikainen kortisonihoito lisää osteoporoosiriskiä, minkä vuoksi lääkäri voi määrätä kalsium- ja D-vitamiinivalmisteen. Avanneleikattu tarvitsee leikkauksen jälkeen ravitsemusterapeutin ohjauksen etenkin siinä tapauksessa, jos kyse on ohutsuoliavanteesta.

Joskus voi olla tarpeen noudattaa suolitukoksia ehkäisevää ruokavaliota. Crohnin taudissa tukosvaara voi johtua esimerkiksi siitä, että tulehdusalueen parantuessa kyseiseen suolen osaan jää suolta ahtauttavaa arpikudosta (striktuura). Tukosvaara vähenee, kun ruoka pureskellaan huolellisesti ja ruokavaliossa vältetään esimerkiksi kokonaisia sitrushedelmiä, karkeita leseitä sekä jyviä ja siemeniä.

Jos paino laskee taudin aktiivisessa vaiheessa 5 prosenttia tai enemmän lähtöpainosta, riski aliravitsemukselle kasvaa. Laihtumiseen on hyvä reagoida ajoissa nauttimalla itselle maistuvia välipaloja ja lisäämällä ruoan energiapitoisuutta. Ruoan energiapitoisuus nousee vaihtamalla kevyttuotteet tavallisiin, lisäämällä ruokaan esimerkiksi kasviöljyä tai muuta rasvaa, tai käyttämällä runsaammin viljatuotteita ja perunaa. Kliinisten täydennysravintojuomien nauttiminen on helppo tapa lisätä sekä energian että proteiinin ja suojaravintoaineiden määrää ruokavaliossa.

Suolisto-oireita voi pyrkiä lieventämään ja ruoansulatusta edistämään

syömällä rauhallisesti ja pureskelemalla huolellisesti
jakamalla päivän ruokamäärän 4–6 aterialle
antamalla suoliston levähtää aterioiden välillä – älä napostele
juomalla päivän mittaan vähintään 1–1,5 litraa vettä
pukeutumalla riittävään väljiin vaatteisiin
liikkumalla päivittäin – se edistää myös ruokamassan etenemistä suolistossa
levolla ja stressinhallinnalla.

FODMAP-ruokavalio ja gluteeniton ruokavalio

IBD:tä sairastavalla voi samanaikaisesti olla myös IBS eli ärtyvän suolen oireyhtymä. Ärtyvän suolen oireisiin voi kokeilla FODMAP-ruokavaliota, jossa rajoitetaan niin sanottujen FODMAP-hiilihydraattien päivittäistä saantia yksilöllisen sietokyvyn mukaan.

Tavallisia viljatuotteita paremmin sopivat IBD:tä sairastaville usein kaura, hirssi ja riisi sekä viljojen tapaan käytettävät kvinoa, tattari ja amarantti. Ruuan gluteenittomuus ei ole IBD:ssä tärkeää, ellei sairasta myös keliakiaa. Toisaalta gluteenittomuudesta ei ole haittaakaan, jos ruokavalio on monipuolisesti koostettu, ja erityisesti kuidun riittävästä saannista huolehditaan.

IBD voi aiheuttaa vajaaravitsemusta

Vakavin IBD:hen liittyvä ravitsemusongelma on vajaaravitsemus. Se koskettaa kaikkia sairastuneita ja altistaa taudin pahenemisjaksoille. Etenkin Crohnin taudissa vajaaravitsemus voi näkyä laihtumisena tai lapsilla kasvun hidastumisena. Se voi kuitenkin tarkoittaa myös yksittäisten ravintoaineiden puutetta. Myöskään ylipainoisuus ei poissulje vajaaravitsemusta.

IBD ei välttämättä johda painonlaskuun, ja ongelmana voi olla muun väestön tapaan painonnousu. Kortisonilääkitys altistaa erityisesti lihomiselle, sillä se lisää esimerkiksi makean syömisen mielitekoja. Jos laihduttamiselle on tarvetta, sopiva ajoitus on taudin rauhallisessa vaiheessa.

Taudin aktivoiduttua laihduttajankin on tärkeää syödä sitä, mitä pystyy ja jaksaa. Sairaana laihduttaminen kuihduttaa tarpeettomasti lihaksia ja hidastaa remissioon eli oireettomaan tilaan pääsyä. Ravitsemusterapeutille kannattaa pyytää lähete ja ohjausta monipuoliseen syömiseen, jotta saa tarvittavat ravintoaineet.

IBD:tä sairastava voi tarvita vitamiineja ja kivennäisaineita ravintolisinä

IBD:ssä tiettyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden tarve saattaa kasvaa joko heikentyneen imeytymisen tai lisääntyneen kulutuksen takia. Puutokset ovat useimmiten lieviä ja ne ovat yleisempiä Crohnin taudissa. Raudan puute on Crohnin taudista ja haavaisesta koliitista kärsivillä yleisempää kuin terveillä. Siksi veren hemoglobiinin ja tarvittaessa ferritiinin seuranta on tärkeää, ja rautavarastojen täydentäminen on tehtävä tarvittaessa hoitavan lääkärin ohjeiden mukaisesti.

Vitamiineista puutetta on yleisimmin D-vitamiinista JA folaatista. B12-vitamiinista voi tulla puutetta, jos ohutsuolen loppuosaa on poistettu tai Crohnin tautiin liittyvää tulehdusta on ohutsuolen lopussa, tai vegaaniruokavalion vuoksi. C-vitamiinin puutos on Suomessa harvinainen, mutta IBD:ssä saattaa esiintyä lievää puutosta vähän kasviksia, marjoja ja hedelmiä syövillä. Rasvaliukoisten A-, D-, E- ja K-vitamiinien imeytymistä voivat heikentää rasvojen imeytymishäiriö ja sappihappojen puute.

Kivennäisaineita ovat kalsium, fosfori, magnesium, natrium, kloridi ja kalium sekä pienempinä määrinä tarvittavat hivenaineet, joihin kuuluvat mm. rauta, sinkki ja seleeni. Osa kivennäisaineista toimii elimistössä elektrolyytteinä, ja niiden menetys ripulissa koskee sekä haavaista paksusuolentulehdusta että Crohnin tautia. Kivennäisaineiden puutosta voi ilmetä myös vähäisen saannin ja Crohnin taudissa yleisemmän heikentyneen imeytymisen seurauksena.

D-vitamiinia on vitaminoiduissa maitovalmisteissa, ravintorasvoissa ja kalassa, ja lisäksi sitä muodostuu kesällä iholla auringonvalon vaikutuksesta. Ellei nauti säännöllisesti runsaasti D-vitamiinilla täydennettyjä ruokia, kannattaa käyttää D3-muotoista vitamiinilisää. Aikuisilla D-vitamiinin saanti yleensä yltää sopivalle tasolle, kun ruoasta ja ravintolisänä saadaan yhteensä 10 µg D-vitamiinia päivässä, ja kasvot ja käsivarret altistuvat kesäkuukausina auringolle normaalin ulkoilun tai hyötyliikunnan ajan. IBD:ssä korkeammista D-vitamiiniannoksista saattaa olla hyötyä. Turvallinen päivittäisen saannin yläraja on aikuisille 100 µg.

Folaattia on paljon etenkin tummanvihreissä lehtivihanneksissa, kaalikasveissa, soijatuotteissa ja muissa vihreissä kasviksissa sekä maksassa ja palkokasveissa. Ravintolisänä myytävää synteettistä folaattia kutsutaan foolihapoksi. Folaatin puutetta voivat aiheuttaa lääkkeistä sulfasalatsiini, joka heikentää folaatin imeytymistä, sekä metotreksaatti, joka estää folaatin toimintaa elimistössä. Foolihappo voi vähentää metotreksaatin haittavaikutuksia, joten sitä suositellaan ravintolisänä metotreksaattia käyttäville. Puutostilan taustalla voi olla myös ohutsuolen loppuosan tulehdus tai sen poisto.

B12-vitamiini imeytyy ohutsuolen loppuosasta, ileumista. Jos ohutsuolen loppuosa on poistettu, B12-vitamiini annetaan 1–3 kuukauden välein pistoksena. Myös ohutsuolen loppuosan tulehdus tai ohutsuolen bakteerien liikakasvu voivat aiheuttaa B12-vitamiinin puutoksen. B12-vitamiinivarastot riittävät aikuisella muutamaksi vuodeksi, joten puutostila kehittyy hitaasti. Ravinnosta B12-vitamiinia saa eläinkunnan tuotteista, kuten lihasta, kalasta, kananmunasta ja maitotaloustuotteista.

Kortisonilääkitystä säännöllisesti käyttävä tarvitsee enemmän kalsiumia osteoporoosin ehkäisemiseksi. Kalsiumia on maitotuotteissa, kalassa, kaalikasveissa, soijasta valmistetussa tofussa sekä jonkin verran pähkinöissä ja siemenissä. Päivän kalsiumin tarpeen kattaa esimerkiksi 3 desiä jogurttia ja 3-4 siivua pienehköä viipaletta juustoa muun ruokavalion ohessa. Ellei käytä maitotaloustuotteita, voi niiden tilalla hyödyntää kalsiumilla täydennettyjä kaura-, soija- ja riisimaitoja. Kohtalaisen hyviä vegaanisia kalsiumin lähteitä ovat muun muassa soija, tahini (seesaminsiementahna), appelsiini, kaalikasvit sekä mantelit. Tarvittaessa omaa kalsiuminsaantia voi täydentää ravintolisällä.

Rautaa tarvitaan hemoglobiinin, verenkierrossa happea kuljettavan proteiinin, muodostukseen. Riittämätön saanti voi johtaa raudanpuuteanemiaan. Hyvin imeytyvää hemirautaa saa eläinkunnan tuotteista, kuten maksasta ja naudanlihasta. Kasvisten, viljatuotteiden ja maidon sisältämä rauta imeytyy heikommin. Sen imeytymistä voi edistää nauttimalla samalla aterialla C-vitamiinipitoisia kasviksia ja hedelmiä, kuten paprikaa tai sitrushedelmiä. Kalsium puolestaan heikentää raudan imeytymistä, joten mahdollinen rautalisä on hyvä ottaa maidottomalla aterialla. Rautalisän tarve tulee kuitenkin arvioida yhdessä lääkärin kanssa. Kahvin ja teen nauttiminen heti ruokailun yhteydessä vähentää raudan imeytymistä.

Yleisesti omaa ravinnon saantiaan voi arvioida Fineli.fi -tietokannan ruokapäiväkirjatoiminnolla. On kuitenkin suositeltavaa tehdä tällainen kartoitus yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa, jotta mahdolliset puutteet havaitaan, ja korjaavat toimenpiteet olisivat oikeita ja riittäviä.

Lasten ja nuorten ravitsemus tukee IBD:n hoitoa

Ravitsemus tukee osaltaan IBD:n hoitoa, jonka tavoitteena on lapsen hyvä kasvu ja kehitys sekä oireettomuus. IBD:tä sairastaville lapsille ei suositella ruoka-ainerajoituksia, vaan normaalia, monipuolista ruokavaliota. Erilaisia välttämisruokavalioita IBD:n hoidossa lapsilla tutkitaan, mutta tällä hetkellä näiden toimivuudesta ei ole saatavilla tarpeeksi tutkimustietoa.

Toistaiseksi ei siis ole olemassa mitään tiettyä erityisruokavaliota, jota voitaisiin suositella IBD:tä sairastaville lapsille remission saavuttamiseen. Ainoa ravitsemushoito, jonka toimivuudesta on kiistatonta tutkimusnäyttöä, on enteraalinen ravitsemushoito Crohnin taudin hoitona. Enteraalinen ravitsemushoito tarkoittaa täydennysravintovalmisteiden tai letkuruokinnan antamista maha-suolikanavaan.

Lisätietoa enteraalisesta ravitsemushoidosta lapsen IBD:n hoito -sivulla.

Sairauden rauhallisessa vaiheessa IBD:tä sairastava lapsi voi yleensä syödä tavanomaista ruokaa. Ruokapyramidi ja lautasmalli antavat hyvää viitettä siitä, mitä ruokia tulisi syödä päivittäin ja kuinka paljon. Ruokarajoituksia tarvitaan harvoin ja ne ovat yksilöllisiä. Jos ruokavaliosta jätetään pois ravinnonsaannin kannalta olennainen ruoka-aine, sen tilalle täytyy löytää korvaava vaihtoehto, jotta turvataan lapsen riittävä energian ja ravintoaineiden saanti.

Sairauden aktiivivaiheessa vatsan ollessa kipeä ruokahalu huononee ja ruokamäärät vähenevät. Toisaalta tulehtuneesta suolesta ravintoaineet eivät imeydy tehokkaasti. Tällöin ravinnonsaanti voi jäädä puutteelliseksi ja ravitsemustila huonontua. Runsaskuituisten ja huonosti sulavien ruokien karsimista voi kokeilla tilapäisesti. Esimerkiksi kypsennetyt kasvikset, vaalea leipä ja kauravalmisteet sekä laktoositon maito ja hapanmaitovalmisteet voivat sopia paremmin. Kun tilanne helpottuu, lisätään kuitupitoisten ruokien käyttöä.

Sokeri voi ärsyttää tulehtunutta suolistoa ja lisätä ripulia ja ilmavaivoja. Lapsen oireet voivat helpottua, kun limsojen, makeisten sekä muiden runsassokeristen tuotteiden käyttöä rajoitetaan. Hiilihapollisia juomia vältetään, koska ne voivat lisätä kaasunmuodostusta.

Kortisonilääkitys haurastuttaa pitkään käytettynä luustoa. Osteoporoosin eli luukadon ehkäisemiseksi on tärkeää käyttää kortisonin rinnalla kalsium- ja D-vitamiinitäydennystä, jonka lääkäri yleensä määrääkin kortisonihoidon ohessa. Kalsium vahvistaa luun rakennetta ja D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseksi suolistosta. D-vitamiini lisää myös vastustuskykyä tauteja vastaan.

Kun lapsen ruokahalu on huono, kannattaa tarjota lapsen toiveruokia ja lisätä välipalojen määrää. Jos lapsi syö useita pieniä aterioita ja välipaloja päivässä, hän saa enemmän energiaa ja ravintoaineita kuin syömällä tavanomaisen ateriarytmin mukaan.

Vajaaravitsemus on tavallista erityisesti Crohnin tautia sairastavalla lapsella. Vajaaravitsemuksen syitä ovat riittämätön energian ja ravintoaineiden saanti sekä ravintoaineiden puutteellinen imeytyminen ja menetykset. Crohnin taudissa myös kasvun ja kehityksen hidastuminen on yleisempää kuin haavaisessa paksusuolentulehduksessa.

Lapsen ravitsemushoitoa voidaan tehostaa tarjoamalla ylimääräisiä välipaloja, täydentämällä ruokaa rasvalisillä ja maltodekstriinillä sekä käyttämällä juotavia tai lusikoitavia täydennysravintovalmisteita. Täydennysravintovalmisteiksi kutsutaan lisäravinnoksi tarkoitettuja juomia ja lusikoitavia valmisteita sekä ruokiin ja juomiin sekoitettavia jauheita. Niitä on laaja valikoima ja niitä voi ostaa apteekista. Valmisteista on mahdollisuus saada osittainen korvaus lääkärin kirjoittamalla reseptillä ja B-lausunnolla. Tarvittaessa käytetään nenämahaletkua ja suonensisäistä ravitsemusta.

Mikäli lapsen ravitsemuksen suhteen on ongelmia, pyytäkää lähetettä ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Ravitsemusterapeutti auttaa lapsen yksilöllisen ravitsemushoidon suunnittelussa.

Lisätietoa ravitsemuksesta

Suolistosairaus ja ravitsemus, laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen (Youtube-video 27.9.2023)

Ravitsemushoitosuositus ohjaa ja selkeyttää hoitokäytäntöjä (IBD-lehti 2/2023, pdf)

IBD ja ravitsemus -luento, l aillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen (Youtube-video 1.6.2021)

Syömishäiriöliiton asiantuntijan Katri Mikkilän luento suolistosairauksista ja ruokasuhteesta (Youtube-video 27.10.2021)

Ravitsemushoito on tulevaisuutta -artikkeli (IBD-lehti 1/2021, pdf)

IBD ja ravitsemus -artikkeli (IBD-lehti 3/2017, pdf)

Erimenu on ammattilaisten ylläpitämä verkkopalvelu, joka tarjoaa luotettavaa ja ajantasaista tietoa eritysruokavaliota noudattaville. Erimenussa on asiantuntijoiden laatimia, erityisruokavalioihin soveltuvia reseptejä.