Mikroskooppinen koliitti

Oireena pitkittynyt vesiripuli
Diagnoosi edellyttää tähystystä ja koepaloja
Mikroskooppinen koliitti vai IBD
Hoitoina ripulilääkkeet ja kortisonikuurit
Jos ripuli- ja kortisonilääkkeet eivät auta
Kokemuksia elämästä mikroskooppisen koliitin kanssa

Mikroskooppisessa koliitissa suoli näyttää tähystyksessä normaalilta, mutta tulehdus näkyy tähystyksen yhteydessä otettavista koepaloista. Mikroskooppinen koliitti voidaan jakaa kahteen alatyyppiin:

1. Kollageenikoliitissa suolen limakalvon alapuolella on paksuuntunut sidekudos- eli kollageenikerros.
2. Lymfosyyttikoliitissa limakalvolla on lymfosyyttisia tulehdussoluja.

Sairauden aiheuttajaa ei tiedetä, mutta perinnöllisillä tekijöillä katsotaan olevan vaikutusta sairastumiseen.  On myös viitteitä, että aikaisemmin sairastetut infektiot, tulehduskipulääkkeet, jotkin mielialalääkkeet ja happosalpaajat saattavat olla sairauden laukaisevia tekijöitä. Lisäksi muut autoimmuunisairaudet, kuten ykköstyypin diabetes, kilpirauhassairaudet sekä keliakia lisäävät riskiä sairastua mikroskooppiseen koliittiin.

Merkittävimpänä oireena on pitkittynyt vesiripuli

Mikroskooppinen koliitti oireilee kroonisena vesiripulina ja vatsakipuna. Kroonisella ripulilla tarkoitetaan tilannetta, jossa suoli toimii monta kertaa päivässä tuottaen löysää ulostetta yli kolmen viikon ajan.

Mikroskooppisessa koliitissa verta ei ulosteessa tyypillisesti juurikaan ole. Verta voi toki ilmetä peräpukamien vuoksi tai jos ripuli on aiheuttanut ärsytystä peräaukossa.

Erityisen hankala ripuli saattaa aiheuttaa myös laihtumista. Joillakin sairastavilla saattaa esiintyä myös ulostamispakkoa tai jopa pidätyskyvyttömyyttä. Oireita voi ilmetä myös yöaikaan, mikä yleensä erottaa mikroskooppisen koliitin IBS:stä eli ärtyneen suolen oireyhtymästä.

Tyypillisesti oireet ovat kroonisia, mutta joskus oireilu saattaa alkaa myös äkisti. Sairaudelle on tyypillistä akuuttien ja rauhallisempien aikojen vaihtelu. Joissain tapauksissa sairaus voi myös rauhoittua itsestään, jolloin lääkitystä ei tarvita.

Diagnoosi edellyttää tähystystä sekä sen yhteydessä otettavia koepaloja

Tutkimuksiin hakeudutaan usein pitkittyneen vesiripulin vuoksi. Olisikin tärkeää, että kaikilta, joita tutkitaan kroonisen vesiripulin vuoksi, tulisi eri tutkimuksin poissulkea infektion aiheuttamat tulehdukset sekä keliakia. On myös hyvä huomioida, että keliakiaa ilmenee mikroskooppista koliittia sairastavilla henkilöillä muuta väestöä enemmän.

Mikroskooppista koliittia sairastavalla verikokeet ja ulosteen kalprotektiini voivat olla täysin normaalit eli pelkästään niiden pohjalta sairautta ei voida diagnosoida. Sairauden diagnosointi edellyttää paksusuolen tähystystä ja useita koepaloja.

Paksusuolen tähystyksellä voidaan poissulkea muita diagnooseja, kuten suolistosyöpä ja IBD eli tulehdukselliset suolistosairaudet. IBD:ssä suolen tulehdus on tähystyksessä silmin nähtävissä, mutta mikroskooppisessa koliitissa tulehdus näkyy koepaloissa mikroskoopilla tutkittaessa. Tulehdusta voi esiintyä suolessa läiskittäin, joten useiden koepalojen otto on tarpeen. Lisätietoa tähystyksestä ja siihen valmistautumisesta löytyy verkkosivuiltamme.

Faktoja mikroskooppisen koliitin diagnosoinnista

• Mikroskooppinen koliitti diagnosoidaan tyypillisesti 50–60 vuoden iässä ja sairautta esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä.
• Sairaus voidaan diagnosoida myös nuoremmilla henkilöillä ja jopa lapsilla, mutta lasten diagnoosit ovat todella harvinaisia.
• Karkeiden arvioiden mukaan diagnooseja tehdään Suomessa noin 600–700 vuodessa, ja nykyisin sairastavia on noin 6 000–7 000 henkilöä.

Mikroskooppinen koliitti vai IBD

On mahdollista, että aluksi mikroskooppisen koliitin diagnoosi saattaa myöhemmin muuttua Crohnin taudiksi tai haavaiseksi paksusuolentulehdukseksi uusien oireiden ilmentyessä. Tämän hetken linjausten mukaisesti mikroskooppista koliittia ei lueta osaksi varsinaisia tulehduksellisia suolistosairauksia. Tämän vuoksi mikroskooppisella koliitilla ei ole Kelan erityiskorvausta lääkkeisiin, kuten Crohnin taudilla ja haavaisella paksusuolentulehduksella. Peruskorvauksen reseptilääkkeisiin voi sen sijaan saada.

Asiantuntijoiden kesken saattaa olla eriäviä näkemyksiä siitä, onko mikroskooppinen koliitti tulehduksellinen suolistosairaus (IBD) vai ei.

Ensisijaisina hoitoina ovat ripulilääkkeet ja kortisonikuurit

Sekä kollageenikoliitissa että lymfosyyttisessä koliitissa hoito on samanlaista. Kun sairaus diagnosoidaan, on hyvä käydä läpi käytössä olevat lääkkeet ja arvioida olisiko mahdollisesti käytössä olevat tulehduskipulääkkeet ja happosalpaajat mahdollista vaihtaa toisiin lääkevalmisteisiin, sillä ne saattavat laukaista mikroskooppisen koliitin. Monesti oireet rauhoittuvat, kun lääke lopetetaan.

Ensisijaisena lääkehoitona käytetään ripulilääkkeitä, kuten loperamidia eli Imodiumia. Suurimmalle osalle ripulilääkkeiden ajoittaisesta käyttämisestä on jo apua. Osa potilaista hyötyy kuituvalmisteista, kuten Vi-Siblinistä.

Joissain tapauksissa saatetaan käyttää myös IBD:n hoidossa käytettäviä 5-ASA-valmisteita, kuten Asacolia ja Pentasaa. Nykyään niiden tehon tiedetään mikroskooppisen koliitin hoidossa olevan kuitenkin vähäistä, eikä niitä nykysuosituksen mukaan juuri käytetä sairauden hoidossa.

Sen sijaan suositellaan 2–3 kuukauden mittaisia kortisonikuureja, erityisesti paikallisesti ohutsuolen loppuosassa, sekä paksusuolessa vaikuttavaa budesonidia. Paikallisesti vaikuttava kortisoni on tehokkaampi ja aiheuttaa paljon vähemmän haittoja kuin tavanomainen kortisoni. Osalla sairaus voi olla niin hankalaoireinen, että joudutaan jäämään jatkuvalle kortisonilääkitykselle, jota otetaan mahdollisimman pienellä annostuksella.

Tällä hetkellä ei ole näyttöä siitä, että ruokavaliolla tai maitohappobakteereilla voisi sairauteen vaikuttaa.

Lisätietoa mikroskooppisesta koliitista löydät sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Airi Jussilan luentotallenteesta Youtube-kanavaltamme (2.9.2020).

Jos ripuli- ja kortisonilääkkeet eivät auta

Jos sairastavan oireet jatkuvat hankalina ripuli- ja kortisonilääkkeistä huolimatta, voidaan sairauden hoidossa siirtyä käyttämään immunosuppressiivista solunsalpaajalääkitystä. Biologisia lääkkeitä käytetään mikroskooppisen koliitin hoidossa äärimmäisen harvoin. Myös haavaisen paksusuolentulehduksen hoidossa käytettävään J-pussileikkaukseen päädytään todella harvoin.

Erona Crohnin tautiin ja haavaiseen paksusuolentulehdukseen mikroskooppiseen koliittiin ei liity samanlaista lisääntynyttä riskiä paksusuolisyöpään. Tästä syystä rutiininomaisia tähystyskontrolleja ei mikroskooppisessa koliitissa tarvita.
Mikroskooppiseen koliittiin saattaa liittyä myös sappihappojen imeytymishäiriö, joka aiheuttaa ripulia. Tätä voidaan hoitaa sappihappoja sitovalla lääkkeellä. Kattavammin lisätietoa sappihappojen imeytymishäiriöstä eli sappihapporipulista löytyy verkkosivuiltamme.

Vertaistukea ja kokemuksia elämästä mikroskooppisen koliitin kanssa

Yhdistyksen ylläpitämästä Facebook-ryhmästä löydät vertaisia, joiden kanssa voit jakaa kokemuksia elämästä mikroskooppisen koliitin kanssa. Facebook-ryhmä on nimeltään Mikroskooppista koliittia sairastaville – IBD ja muut suolistosairaudet ry.

Kaikissa yhdistyksen ylläpitämissä verkkovertaisryhmissä ovat mukana koulutetut vapaaehtoiset sekä yhdistyksen työntekijä. Tervetuloa mukaan keskustelemaan!