Sappihapporipuli

Sappihapporipulin syitä on monia
Oireena pitkittynyt vesiripuli
Sappihapporipulin lääkehoito
Kokemuksia elämästä sappihapporipulin kanssa

Sappihapot syntyvät maksassa, josta ne eritetään sappiteihin ja edelleen ohutsuoleen. Ohutsuolessa sappihapot sitoutuvat ravinnosta saatuihin rasvahappoihin, kolesteroliin ja rasvaliukoisiin vitamiineihin, mikä on välttämätöntä näiden imeytymiselle suolesta. Vapaaksi jääneet sappihapot jatkavat kulkuaan ohutsuolessa. Normaalisti nämä vapaat sappihapot imeytyvät 95 prosenttisesti takaisin verenkierron välityksellä maksaan ”uusiokäyttöön”. Osa sappihapoista voi imeytyä vain ohutsuolen lopussa (100 cm), terminaalisessa ileumissa, olevan aktiivisen järjestelmän kautta. Ulosteisiin menetetään vuorokaudessa vain noin 0.005 g sappihappoja/ihmisen painokilot.

Sappihapporipulissa tämä sappihappojen takaisinimeytyminen on häiriintynyt, ja sappihappoa päätyy liikaa paksusuoleen aiheuttaen ripuliin johtavaa ärsytystä. Sappihapporipuli tunnetaankin myös nimellä sappihappojen imeytymishäiriö.

Sappihapporipulin syitä on monia

Monet syyt voivat johtaa häiriintyneeseen sappihappojen takaisinimeytymiseen. Syitä ovat:

  • ohutsuolen loppuosassa (ileum) sijaitseva vaikea tulehdus esimerkiksi Crohnin taudin aiheuttamana
  • sädehoidon aiheuttama suolivaurio
  • ileumin eli ohutsuolen loppuosan (50–60 cm) poistoleikkaus
  • sappirakon poisto, joka aiheuttaa sappihappojen jatkuvan valumisen suoleen ja sen kautta mahdollisesti häiriön niiden käsittelyssä ja kierrossa
  • ileosekaaliläpän poisto, joka aiheuttaa paksuolen bakteerien takaisinvirtauksen ohutsuolen loppuosaan ja edelleen bakteerien aiheuttamat muutokset sappihappojen imeytymisessä
  • idiopaattisessa eli tuntemattomasta syystä johtuvassa sappihapporipulissa on solutason muutoksia sappihappojen aktiivisissa takaisinottomekanismeissa ohutsuolen lopussa

Ripulityyppisen IBS:n eli ärtyneen suolen oireyhtymän kanssa elävistä noin 10–15 prosentilla todetaan vähentynyt sappihappojen imeytyminen. Tällöin liian nopean ohutsuolen läpikulun vuoksi sappihappoja päätyy paksusuoleen. Sappihapporipuli saatetaankin virheellisesti diagnosoida ärtyvän suolen oireyhtymäksi eli IBS:ksi. Mikroskoopinen koliitti itsellään voi altistaa sappihapporipulille.

Keskeisenä oireena pitkittynyt vesiripuli

Sappihapporipulissa oireina ovat krooninen pitkittynyt vesiripuli sekä äkillinen ulostustarve. Paksusuoleen päätyneet sappihapot aiheuttavat vetistä ripulia vaikuttamalla paksusuolen limakalvon toimintaan aiheuttaen veden ja suolojen eritystä ja voimistamalla suolen supistuksia ja nopeuttamalla paksusuolen läpikulkuaikaa. Muita tyypillisiä oireita ovat muun muassa:

  • useita ulostuskertoja vuorokaudessa ja usein yöaikaan
  • pahanhajuinen ripuli, joka on keltaista/rasvaista ulkonäöltään
  • voimakkaat ilmavaivat
  • kivuliaat vatsakrampit
  • vatsan turvotus
  • väsymys ja heikko energiataso
  • pahoinvointi ja ruuansulatushäiriöt

Sappihapporipuliin voi liittyä lisääntynyt sappitiekivien, ja erityisesti pigmenttikivien muodostuminen. Sappihapporipuli aiheuttaa myös kolesterolin ja rasvojen imeytymishäiriöitä. Sappihapporipulin kanssa on usein samanaikaisesti sappinesteiden nousua mahalaukkuun. Tämä on hyvin emäksistä ja voi osaltaan aiheuttaa/lisätä refluksipotilaan oireita.

Lääkehoito on sappihapporipulin hoidon keskiössä

Ensisijaisesti sappihapporipuli diagnosoidaan lääkekokeilulla, jossa seurataan oireiden mahdollisia muutoksia sappihappoja sitovaan lääkkeeseen. Diagnoosi voidaan tehdä myös kuvantamistutkimuksella, jossa mitataan gammakameralla tietyn radioaktiivisesti merkityn suolan (tauriini) säilymistä kehossa. Tätä tutkimusta käytetään kuitenkin harvoin, sillä sappihapporipuli pystytään diagnosoimaan hyvin luotettavaksi myös sappihappoja sitovalla lääkekokeilulla.

Sappihapporipuliin ei ole parantavaa hoitoa, joten sairauden hoito keskittyy oireiden lievittämiseen. Sappihapporipulia hoidetaan sappihappoja sitovalla lääkkeellä. Tällä hetkellä käytännössä hoito toteutetaan kolestyramiinilla, joka on varsin hyvin siedetty valmiste. Sen suurin ongelma on lääkkeenoton ajoitus mahdollisen muun lääkityksen suhteen. Vähärasvainen ruokavalio saattaa myös auttaa vähentämään oireita. Ripulin parantumiseen saattaa mennä useita päiviä ja lääkityksen oikean tason löytämiseen ja ruokavalion muokkaamiseen voi mennä useita viikkoja tai kuukausia.

Sappihappoja sitovien lääkeaineiden sivuvaikutuksena on, että ne saattavat alentaa rasvaliukoisten vitamiinien (A, D, E ja K) ja B12-vitamiinin tasoa, koska lääkeaineet häiritsevät vitamiinien imeytymistä. Sappihapporipulia sairastaville suositellaankin edellä mainittujen vitamiinien pitoisuuksien seurantaa väljästi muutaman vuoden välein.

Vertaistukea ja kokemuksia elämästä sappihapporipulin kanssa

Yhdistyksen ylläpitämästä Facebook-ryhmästä löydät vertaisia, joiden kanssa voit jakaa kokemuksia elämästä sappihapporipulin kanssa. Facebook-ryhmä on nimeltään Sappihapporipuli – IBD ja muut suolistosairaudet ry. Kaikissa yhdistyksen ylläpitämissä verkkovertaisryhmissä ovat mukana koulutetut vapaaehtoiset sekä yhdistyksen työntekijä. Tervetuloa mukaan keskustelemaan!