Divertikuloosi ja divertikuliitti

Vatsakipu saattaa kertoa divertikuliitista
Miten divertikuliitti diagnosoidaan?
Ummetuksen hoito on ensisijaista omahoidossa
Kokemuksia elämästä divertikuloosin kanssa

Divertikuloosissa eli suolen umpipussitaudissa suolen sisäinen paine pullistaa suolen limakalvoa ulospäin lihaskerroksen läpi muodostaen suolen seinämään umpipusseja eli divertikkeleitä. Kun divertikkeleitä on kymmeniä, puhutaan divertikuloosista. Jos nämä divertikkelit puolestaan tulehtuvat puhutaan divertikuliitista.

Divertikkelit muodostuvat yleensä hitaasti vuosien saatossa. Niiden syntymekanismia ei täysin tunneta. Divertikkeleiden muodostukseen vaikuttaa se paljonko suolen seinämässä on elastaania. Myös ummetustaipumus, ylipaino, tupakointi sekä vähäkuituinen ruokavalio ja vähäinen liikunta lisäävät riskiä divertikkeleiden muodostumiseen. Myös suolen motorinen toiminta saattaa olla häiriintynyt. Tällöin suoliston kyky kuljettaa suolen sisältöä eteenpäin on häiriintynyt aiheuttaen ummetusta. Merkittävin riskitekijä on ikä – keski-iän ylittäneistä jopa puolella on divertikuloosi tai divertikkeleitä. Divertikuloosia esiintyy selkeästi eniten länsimaissa. Syynä tähän pidetään länsimaista ruokavaliota ja elämäntyyliä. Myös tietyt lääkkeet kuten tulehduskipulääkkeet ja opioidipohjaiset kipulääkkeet saattavat olla yhteydessä divertikuliitin yleisyyteen.

Vasemmanpuoleinen vatsakipu saattaa kertoa divertikkeleiden tulehtumisesta eli divertikuliitista

Suurimmalla osalla divertikuloosi on oireeton, ja se havaitaan monesti sivulöydöksenä muiden tutkimusten ohessa. Noin viidesosalla divertikuloosia sairastavista ilmenee oireita, kuten ummetusta, vatsan turvotusta, ilmavaivoja ja vatsakipua, jotka usein helpottavat ulostamisen jälkeen. Oireet ovat siis hyvin samansuuntaisia kuin IBS:ssä eli ärtyvän suolen oireyhtymässä. Toki on mahdollista, että sairastavalla on samanaikaisesti sekä divertikuliitti että IBS.

Osalla divertikkelit saattavat tulehtua aiheuttaen vasemmanpuoleista alavatsakipua, pahoinvointia sekä lievää kuumeilua. Vatsa on paineltaessa hyvin kipeä. Osa sairastavista kertoo divertikuliitin oireilevan myös alaselkäkipuna. Syytä siihen ei tiedetä, miksi osalla divertikkelit tulehtuvat aiheuttaen divertikuliitin. Tulehduksen kuitenkin ajatellaan syntyvän divertikkelin kärjen alueella, missä verenkierto on huonoa ja suolen sisältö aiheuttaa kyseiselle alueelle painenekroosin eli paineesta johtuvan kudoskuolion. Aikaisemmin sairastettu divertikuliitti kaksinkertaistaa riskin sairastua siihen uudelleen. Lisäksi kortisonilääkityksen käyttö moninkertaistaa riskin tulehduksen uusiutumiseen.

Komplisoitunut vai komplisoitumaton divertikuliitti

Divertikuliitit jaetaan komplisoituneisiin ja komplisoitumattomiin tulehduksiin. Lähes 80 prosenttia divertikuliiteista on komplisoitumattomia, eli divertikuliitti ei ole aiheuttanut komplikaatioita, kuten märkäpaiseita, vatsakalvontulehdusta tai fisteleitä eli tulehduskäytäviä. Fistelit ovat tulehduksen myötä syntyviä käytäviä, jotka voivat muodostua suolen sisältä ihon pinnalle tai viereisiin sisäelimiin. Komplisoitumatonta divertikuliittia hoidetaan pääasiallisesti levolla ja oireenmukaisesti tulehduskipulääkkeillä. Jos kuume tai tulehdusarvot (CRP) ovat korkeat voidaan harkita myös antibioottihoitoa.

Akuutissa komplisoituneessa divertikuliitissa ilmenee komplikaatioita, kuten märkäpaiseita tai fisteleitä. Komplisoitunutta divertikuliittia hoidetaan sairaalassa vuodelevolla ja antibioottilääkityksellä. Divertikkelit voivat joskus myös puhjeta, mistä seuraa äkillinen kova kipu sekä vatsakalvontulehdus, joka vaatii pikaista leikkaushoitoa. Harvoin, jos tulehdustila kehittyy vakavaksi voidaan tarvita väliaikainen avanne, joka suljetaan myöhemmin.

Divertikkelit voivat aiheuttaa myös runsasta verenvuotoa, kroonista kipua ja ahtaumia

Osalla saattaa ajoittain ilmetä myös runsasta verenvuotoa. Tämä johtuu siitä, että divertikkelit syntyvät niihin suolen lihaskerroksen heikkoihin kohtiin, joissa myös verisuonet läpäisevät lihaskerroksen. Verenvuodolle on tyypillistä se, että se voi olla hyvinkin runsasta, mutta se alkaa ja päättyy hyvin nopeasti. 80–85 prosenttia äkisti alkaneista verenvuodoista lakkaa spontaanisti itsestään. Jos vuoto ei lakkaa, saatetaan joissain tapauksissa tarvita leikkaushoitoa.

Toistuvissa tulehduksissa suoleen voi myös tulla kroonista kipua (viskeraalinen hypersensitiivisyys), jolloin toistuvat divertikuliitit laukaisevat ja ylläpitävät kipuaistimuksen. Tämän takia osa divertikuloosia sairastavista tuntee sairastettujen divertikuliittien jälkeen kroonista kipua. Pitkittynyt tulehdus saattaa aiheuttaa suolenseinämiin myös ahtaumia, jotka näkyvät erityisesti tähystyksessä. Komplisoitunut divertikuliitti saattaa johtaa suolen ahtauman kehittymiseen, jolloin on ehdottoman tärkeää poissulkea syövän mahdollisuus tähystystutkimuksella ja koepaloilla. Epävarmoissa tilanteissa suositellaan leikkausta.

Miten divertikuliitti diagnosoidaan?

Diagnoosi tehdään oirekuvauksen perusteella. Divertikuliitille tyypillinen vasemmanpuoleinen vatsakipu tulee erottaa oikeanpuoleisesta vatsakivusta, jolloin kyseessä saattaa olla umpilisäkkeen tulehdus. Diagnoosi varmennetaan tietokonetomografiakuvauksella. Kuvantaminen ei kaikissa tapauksissa ole välttämätöntä, mutta on tarpeen etenkin silloin, jos kyseessä ovat voimakkaat oireet ja tulehdusarvot ovat koholla ensimmäistä kertaa.

Tietokonetomografian lisäksi on perinteisesti tehty myös tähystys, jotta voidaan varmistua siitä, että diagnoosi on oikea. Akuutin divertikuliitin aikana ei tule tehdä tähystystä, mutta diagnoosi tulee varmentaa joko tietokonetomografialla tai 1-2 kuukauden kuluttua tehdyllä paksusuolen tähystyksellä. Suomalaisessa seurantatutkimuksessa todettiin, että komplisoitunut divertikuliitti lisää oireen taustalla esiintyvän suolistosyövän riskiä, minkä vuoksi tähystystä suositellaan. Jos tähystys päädytään tekemään, löytyy lisätietoa tähystyksestä ja siihen valmistautumisesta verkkosivuiltamme.

Ummetuksen hoito on ensisijaista divertikuloosin omahoidossa

Ruokavaliolla on osuutensa divertikuloosin omahoidossa ja divertikuliitin ennaltaehkäisyssä, mutta sillä ei täysin pystytä ehkäisemään divertikkeleiden muodostumista. Divertikuloosin omahoidossa on ensisijaista kuitupitoinen ja runsaasti kasviksia sisältävä ruokavalio, jolla pyritään hoitamaan ja ehkäisemään ummetusta. Kuitupitoisen ruokavalion lisäksi riittävä nesteiden nauttiminen (1–1,5 litraa päivässä) ja fyysinen aktiivisuus edistävät suolen toimintaa. Myös säännöllisen vessarutiinin omaksuminen tukee ummetuksen hoitoa. Kannattaa myös tarkistaa onko käytössä lääkkeitä, jotka saattavat aiheuttaa ummetusta. Hankalissa tapauksissa ummetuslääkkeiden käyttö on suositeltavaa. Divertikuloosin omahoidossa suositellaan myös tarvittaessa ylipainon vähentämistä sekä tupakoinnin lopettamista.

Pitkään divertikuloosin omahoitoon on suositeltu huonosti sulavien ruoka-aineiden kuten esimerkiksi siementen, pähkinöiden ja punaisen lihan välttämistä. Kuitenkin nykytutkimusten mukaan runsaskuituisen ruokavalion rinnalle ei suositella muita erityis- tai välttämisruokavalioita. Toki divertikuloosia sairastavilla voi olla samanaikaisesti muita sairauksia, jotka edellyttävät erityisruokavalion noudattamista.

Lisätietoa divertikuloosin ravitsemushoidosta sekä vinkkejä kuitupitoisen ruokavalion noudattamiseen löydät laillistetun ravitsemusterapeutti Anne Pohjun luentotallenteesta yhdistyksen YouTube-kanavalta.

Vertaistukea ja kokemuksia elämästä divertikuloosin kanssa

Yhdistyksen ylläpitämästä Facebook-ryhmästä löydät vertaisia, joiden kanssa voit jakaa kokemuksia elämästä divertikuloosin kanssa. Facebook-ryhmä on nimeltään Divertikuloosia sairastaville – IBD ja muut suolistosairaudet ry. Kaikissa yhdistyksen ylläpitämissä verkkovertaisryhmissä ovat mukana koulutetut vapaaehtoiset sekä yhdistyksen työntekijä. Tervetuloa mukaan keskustelemaan!