Lääkehoito

IBD:tä hoidetaan ensisijaisesti lääkityksellä, ja tarkoituksena on rauhoittaa taudin aktiivivaihe sekä estää taudin aktiivivaiheen puhkeaminen. Hoitoa tehostetaan nopeasti ensioireiden ilmaannuttua. Lääkkeiden annostus vaihtelee taudinkuvasta riippuen.

Määritellessään sopivan annostuksen lääkäri voi kirjoittaa reseptiin myös ohjeen suuremmasta lääkeannoksesta, jotta sairastava voi itse lisätä lääkitystään oireiden pahentuessa. Jos sairaus pahenee, eikä sovitusta korkeammasta lääkeannoksesta ole apua, on otettava yhteys hoitavaan lääkäriin.

Lääkehoitoa jatketaan oireettomankin vaiheen aikana, sillä hoito vähentää uusien aktiivivaiheiden syntyä sekä syöpäriskiä. Pitkäaikainen estolääkitys on myös tarpeen taudin aktivoitumisen estämiseksi. Mitään lääkehoitoa ei saa lopettaa, muuttaa tai tauottaa omin päin, vaan hoitavan lääkärin kanssa on aina keskusteltava ensin.

5-ASA-lääkettä käytetään pahenemisvaiheiden estämiseen
SASP:ia käytetään akuuttivaiheessa ja estohoidossa
Kortisoni rauhoittaa tulehdusta
Immunosuppressiivinen lääkitys ehkäisee pahenemisvaiheita
Biologiset lääkkeet on tarkoitettu vaikean IBD:n hoitoon
IBD ja rokotukset
Kipulääkkeistä parasetamol on turvallisin
Antibiootit
Lapsilla tehostettu ravitsemushoito on havaittu tehokkaaksi
Lääkehoidon kustannusten erityiskorvaus

5-ASA-lääkettä käytetään pahenemisvaiheiden estämiseen

5-ASA:lla eli mesalatsiinilla on h5-ASA:lla eli mesalatsiinilla on haavaista paksusuolentulehdusta tulehdusta hillitsevä vaikutus. Sitä käytetään usein peruslääkkeenä estämässä uusia pahenemisvaiheita. 5-ASA voidaan annostella pillereiden lisäksi myös paikallishoitona, peräpuikkoina ja -ruiskeina.

  • Pentasa®, Asacol®, Salofalk®, Dipentum®

SASP:ia käytetään akuuttivaiheessa ja estohoidossa

SASP:n eli salatsosulfapyridiinin vaikuttava aine on mesalatsiini, jonka sulfapyridiini kuljettaa ohutsuolen läpi paksusuoleen. Mesalatsiini vapautuu pääasiassa paksusuolessa. SASP:ia voidaan käyttää IBD:n akuuttivaiheessa ja estohoidossa. Nykyisin sitä käytetään lähinnä niillä IBD:tä sairastavilla, joilla on niveloireita. SASP:ssa on sulfaa, joka saattaa aiheuttaa allergiaoireita. Miehillä SASP voi vaikuttaa haitallisesti hedelmällisyyteen.

  • Salazopyrin®

Kortisoni rauhoittaa tulehdusta

Sairauden aktivoitumisvaiheessa aloitetaan usein kortikosteroidi- eli kortisonilääkitys. Se rauhoittaa tulehdusta ja helpottaa oireita yleensä nopeasti, mutta sillä on myös vastustuskykyä heikentävä vaikutus. Pitkäaikaisesta käytöstä ei ole hyötyä, eikä sitä suositella sivuvaikutusten vuoksi. Kortisonia voidaan annostella tabletteina sekä peräsuolen paikallishoitoon käytettävänä rektaalivaahtona. Sairaalahoidossa kortisonia voidaan annostella myös injektiona tai infuusiona.

Haittavaikutukset riippuvat lääkeannostuksesta ja kortisonihoidon kestosta. Kortisoneille tyypillisiä haittavaikutuksia ovat muun muassa painonnousu, kuukasvoisuus, ruokahalun lisääntyminen ja akne. Kortisonihoito voi myös aiheuttaa verenpaineen nousua, kuukautiskierron epäsäännöllisyyttä, lihasheikkoutta, psyykkisiä oireita tai diabeteksen puhkeamisen. Pitkäaikaisessa tai usein toistuvassa käytössä se aiheuttaa osteoporoosia, kaihia sekä ihon ohenemista ja haurastumista.

Osteoporoosiriskin takia on huolehdittava riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista. Kalsiumia saa esimerkiksi maitotaloustuotteista ja D-vitamiinia muun muassa auringonvalosta ja kalasta. Kortisonihoidon aikana kannattaa lisätä kalsiumin ja D-vitamiinin saantia.

  • Prednison®, Lodotra®, Prednisolon®, Entocort®, Budenofalk®, Colifoam®, Solomet®, Solu-Medrol®, Medrol® ja Cortiment®

Immunosuppressiivinen lääkitys ehkäisee pahenemisvaiheita

Immunosuppressiivinen lääkitys (atsatiopriini, merkaptopuriini, metotreksaatti) on aiheellinen, jos sairautta ei saada rauhoittumaan kortisoni- ja haavaisessa paksusuolentulehduksessa 5-ASA-lääkityksellä. Immunosuppressiivisesta lääkityksestä eli solunsalpaajista on hyötyä myös pahenemisvaiheen estohoitona.

Solunsalpaajien vaikutus alkaa hitaasti 3-4 kuukauden aikana. Jos hoitovaste saavutetaan, tulee lääkitystä jatkaa 3–5 vuoden ajan. Sivuvaikutusten takia on tärkeää seurata verenkuvaa, maksa-arvoja ja trombosyyttitasoa aluksi 2, 4 ja 8 viikon välein, ja sen jälkeen kolmen kuukauden välein sekä aina annosta muutettaessa.

  • Imurel®, Sandimmun®, Mercaptopurin®
  • Crohnin taudissa lisäksi Trexan®, Ebetrex®, Methotrexate ®, Metoject® PEN, Metoject®

Biologiset lääkkeet on tarkoitettu vaikean IBD:n hoitoon

Vaikean IBD:n hoidossa voidaan käyttää biologisia lääkkeitä, jotka vaikuttavat tulehduksen välittäjäaineisiin tai estävät tulehdusta aiheuttavien ja ylläpitävien valkosolujen toimintaa. Biologiset lääkkeet parantavat tulehdusta, normalisoivat veren tulehdusarvoja ja lievittävät oireita. Osa biologisista lääkkeistä annetaan infuusiona sairaalassa, osa pistetään itse kotona. Uusimpana lääkeryhmänä ovat tulleet suun kautta otettavat JAK-estäjät, joista tällä hetkellä on käytössä tofasitinibi. Haittavaikutuksina biologisilla lääkkeillä ovat etenkin infuusioreaktiot ja lisääntynyt infektioherkkyys.

Biologista hoitoa käytetään, jos muu lääkehoito ei ole tuottanut tulosta tai kyseessä vaikeasti aktiivinen sairaus. Hyvä hoitovaste saavutetaan 20–60 prosentilla potilaista. Biologisten lääkkeiden ongelmana on oireiden palaaminen hoidon lopettamisen jälkeen sekä valmisteiden korkea hinta. Lääkkeiden teho saattaa ajan myötä heikentyä.  

Alkuperäisten biologisten lääkkeiden rinnalle on kehitetty samankaltaisia biologisia lääkkeitä, biosimilaareja, jotka on osoitettu yhtä tehokkaiksi, turvallisiksi ja laadukkaiksi kuin alkuperäislääke.

Vuoden 2017 alusta lainsäädäntö edellyttää lääkäreitä aloittamaan lääkehoitoja edullisimmilla valmisteilla ja myös vaihtamaan biologisella lääkkeellä aloitettuja hoitoja vertailukelpoiseen biosimilaariin, mikäli biosimilaari on edullisin vaihtoehto. Tällöin vaihto toteutetaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

  • Crohnin tauti: Humira®, Amgevita®, Idacio®, Hulio®, Hyrimoz®, Remicade®, Remsima®, Inflectra®, Zessly®, Entyvio®, Stelara ®
  • Haavainen paksusuolentulehdus: Humira®, Simponi®, Remicade®, Entyvio®, Remsima®, Inflectra®, Amgevita®, Hulio®, Hyrimoz®, Xeljanx®, Zessly®

Lisätietoa lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean sivuilta: Biologiset lääkkeet, biosimilaarit

IBD ja rokotukset

Tulehduksellista suolistosairautta sairastaessa tulee huolehtia rokotuksista. Rokotuksiin voi vaikuttaa lääkitys, joten siitä on kerrottava rokottajalle jopa 3 kuukautta lääkityksen lopettamisen jälkeenkin. IBD:hen liittyy suurentunut riski sairastua tarttuviin tauteihin joko itse tautiin kytkeytyvän tulehduksen tai sen hoitoon käytettävien lääkkeiden vuoksi. Joitakin vakavia infektioita voidaan estää rokotuksin.

Kurkkumätä- ja jäykkäkouristusrokote annetaan koulussa 11–13-vuotiaana, ja tehoste armeijan käyville. Tehosterokotus tulee ottaa 20 vuoden välein ja 65 vuotta täyttäneiden 10 vuoden välein. Jos olet epävarma edellisen rokotuksen ajankohdasta, kannattaa tehosterokotus ottaa. Rokotteen saa terveysasemalla ilmaiseksi.

Pneumokokkirokote on kuulunut kansalliseen rokoteohjelmaan vuodesta 2010 lähtien. Rokotetta suositellaan kaikille puolustuskykyä heikentävää lääkitystä saaville ja yli 65-vuotiaille.

Tuhkarokkorokote. Vuosien 1960–1975 välisenä aikana syntyneet eivät välttämättä ole sairastaneet tuhkarokkoa tai saaneet siihen rokotetta. Kahden MPR-rokotteen sarja on sen tarvitseville terveysasemalla ilmainen. Biologisen ja solunsalpaajalääkityksen aikana rokotetta ei voi ottaa.

Vesirokkorokote kannattaa ottaa, jos ei ole sairastanut vesirokkoa. Reseptin tarvitseva kahden rokotteen sarja on omakustanteinen. Rokote kuuluu nykyisin kansalliseen rokoteohjelmaa, ja on maksuton vuonna 2006 ja sen jälkeen syntyneille vesirokon sairastamattomille. Biologisen ja solunsalpaajalääkityksen aikana rokotetta ei voi ottaa.

HPV-rokote suojaa kahdesta neljään sukupuoliteitse tarttuvaa papilloomavirusta vastaan. Rokotteen ovat saaneet 1998 ja sen jälkeen syntyneet tytöt niin halutessaan. Rokote tehoaa paremmin, jos se on otettu ennen aktiivista seksielämää. Se voidaan kuitenkin antaa 26 ikävuoteen asti sekä tytöille että pojille. Reseptin tarvitseva rokote on omakustanteinen.

Muut rokotteet: Kausi-influenssarokote kannattaa ottaa joka vuosi syksyllä. Lisäksi esimerkiksi A- ja B-hepatiittirokotteet ja puutiaisaivotulehdusrokote voivat olla hyödyllisiä työstä, harrastuksista, elintavoista, kotipaikasta tai kesämökin sijainnista sekä työ- ja lomamatkojen kohteista riippuen. Lisäksi on rokote yli 50-vuotiaille vyöruusua vastaan.

Kipulääkkeistä parasetamoli on turvallisin

Ilman reseptiä myytävää kipu- ja kuumelääke parasetamolia pidetään hyvänä ja turvallisena kipulääkkeenä IBD:tä sairastavilla. Sen sijaan perinteiset, ilman reseptiäkin saatavat tulehduskipulääkkeet, kuten ibu- tai ketoprofeiini voivat joskus pahentaa IBD:tä ja lisätä verenvuototaipumusta.

Kodeiinin ja muiden opiaattien haittavaikutuksiin puolestaan voivat kuulua ummetus, oksentelu, pahoinvointi ja suoliston motiliteetin väheneminen. Niinpä IBD:tä sairastavan voi olla hyvä välttää niitä. Mikäli häiritseviä kipuja esiintyy eikä parasetamolista ole apua, on muista vaihtoehdoista hyvä jutella hoitavan lääkärin kanssa.

Antibiootit

Antibiootteja käytetään harvoin IBD:n hoidossa. Niitä käytetään lähinnä fistuloivan Crohnin taudin hoidossa sekä epäiltäessä komplikaatioita, kuten absesseja eli paiseita.

Lapsilla tehostettu ravitsemushoito on havaittu tehokkaaksi

Lasten IBD:n hoidossa käytetään samoja lääkkeitä kuin aikuisillakin, mutta hoidossa on tiettyjä huomioon otettavia erityispiirteitä, kuten lääkehoitojen vaikutus kasvuun. Taudin vaikeassa vaiheessa vaaditaan tehostettua ravitsemushoitoa. Lapsilla kliinisillä lisäravinteilla toteutetun ravitsemushoidon on todettu olevan yhtä tehokasta kuin kortikosteroidihoidon.

Lisätietoa IBD:n hoidosta lapsilla

Lääkehoidon kustannusten erityiskorvaus

IBD:n vaikeusaste ja laajuus määräävät, mitä lääkitystä käytetään. Useimmat IBD:n hoitoon käytettävät lääkkeet kuuluvat alempaan erityiskorvausluokkaan, eli niistä saatava Kela-korvaus on 65 %. Erityiskorvaukseen oikeuttavan merkinnän Kela-korttiin saa lääkärintodistuksella. Voit tarkistaa lääkkeesi erityiskorvattavuuden Kelan sivuilta.

Sosiaali- ja terveysministeriön antaman lausunnon mukaan perusterveydenhuollon piirissä laadittu lääkärintodistus- tai lausunto on maksuton silloin, kun asiakas hakee lääkehoidolle erityiskorvattavuutta. Terveyskeskukset eivät saa periä maksua näistä todistuksista, koska kyseessä on hoitoon liittyvä todistus. Erikoissairaanhoidossa todistuksista peritään yleensä maksu.

Valtioneuvosto on lääketieteellisin perustein säätänyt asetuksessa vaikeat ja pitkäaikaiset sairaudet, joiden lääkehoidon kustannuksista voidaan maksaa erityiskorvaus. Lääkehoidon kustannuksia korvataan joko alemman erityiskorvattavuuden mukaan 65 % tai ylemmän erityiskorvattavuuden mukaan 100 %. Lisätietoa lääkkeiden erityiskorvattavuudesta löydät Kelan sivuilta.