Suolistosairaudet ikääntyessä

Tällä sivulla käsitellään IBD:tä, ärtyvän suolen oireyhtymää eli IBS:ää, divertikuloosia, mikroskooppisia koliitteja, ummetusta ja suolistosyöpää. Lisäksi viimeinen kappale sivuaa lääkehoidon erityispiirteitä kun käytössä on useampia eri lääkkeitä.

IBD eli tulehdukselliset suolistosairaudet

Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus ovat tulehduksellisia suolistosairauksia, joista käytetään yleisesti lyhennettä IBD. IBD:hen voi sairastua minkä ikäisenä tahansa. Ikääntyvien IBD:tä sairastavien ryhmä kasvaa koko ajan, sillä hoidettuna IBD ei suoraan vaikuta eliniänodotteeseen.

Kun ikääntyvä sairastuu IBD:hen, oireisto on samanlaista kuin nuoremmilla. Puolustuskyky on kuitenkin nuorempia alhaisempi, ja IBD-lääkkeet voivat alentaa puolustuskykyä vielä lisää. Muun muassa siksi myös rokotusten tulisi olla kunnossa. Erityisesti pneumokokkirokotetta ja vuosittaista influenssarokotusta suositellaan. Crohnin tauti esiintyy ikääntyvillä tavallista enemmän paksusuolen alueella ja veriulosteita on enemmän kuin nuorilla. Ikääntyvien kohdalla sairautta hoidetaan alkuvaiheessa leikkauksin enemmän kuin nuorilla. Crohnin tauti säilyy ikääntyneillä kuitenkin nuoria useammin limakalvotulehduksena, eikä siihen liity niin paljon ahtaumia ja fisteleitä, eikä oireina ole juurikaan kuumeilua eikä laihtumista. Laaja-alaista haavaista paksusuolentulehdusta (colitis ulcerosa) on ikääntyvillä vähemmän. Ikääntyvät haavaista paksusuolentulehdusta sairastavat joutuvat kuitenkin sairauden alkuvaiheessa useammin sairaalahoitoon kuin nuoremmat. Vasemman puolen tulehdus on tavallisempi kuin nuorilla. Kuten muutkin lääkitykset, pitkäaikainen kortisonilääkitys voi aiheuttaa enemmän sivuvaikutuksia ikääntyneillä. Laboratoriokokeet lääkehoidon vaikuttavuuden seurannassa ovatkin tärkeitä. Hoidossa on tärkeää huomioida myös mahdollisten muiden sairauksien lääkitykset. Ulosteen inkontinenssi voi lisääntyä ikääntyessä. Ikääntyvillä on usein myös suoliston ulkopuolisia oireita, kuten nivel- ja silmäoireita sekä maksatulehduksia. Myös infektioita sekä Clostridium difficile -bakteerin aiheuttamaa antibioottiripulia, myös ilman antibioottihoitoa, esiintyy enemmän verrattuna nuorempiin. Vyöruusun riski nousee myös iän myötä.

IBD-lehden numerossa 2/2019 käsiteltiin ikääntymistä ja IBD:tä artikkelissa “ikääntyvä IBD”. Voit lukea sen klikkaamalla artikkelinnimeä. Sama artikkeli på svenska.

IBS – ärtyvän suolen oireyhtymä

Ärtyvän suolen oireyhtymän eli IBS:n oireita on arvioiden mukaan joka kymmenennellä suomalaisella. IBS on yleisempi naisilla kuin miehillä, ja ensioireet alkavat usein 20–30-vuotiaana. IBS on toiminnallinen vaiva, johon ei liity mitään sairautta. Tutkimuksissa ei näy muutoksia suolen limakalvolla, joten IBS diagnosoidaan oireiden perusteella. IBS:ään liittyy muun muassa vatsan turvottelua ja kipuilua, ja suolen toiminta voi vaihdella päivittäinkin ripulista ummetukseen.

IBS voi oireilla myös pelkkänä ripulina tai ummetuksena. IBS:n oireita voi pyrkiä hallitsemaan välttämällä stressiä, käyttämällä oireita lievittäviä reseptivapaita lääkkeitä sekä FODMAP-ruokavaliolla. Muu suolistosairaus ei sulje pois IBS:n mahdollisuutta.

Divertikuloosi eli umpipussitauti

Divertikuloosissa eli suolen umpipussitaudissa suolen sisäinen paine pullistaa suolen limakalvoa ulospäin lihaskerroksen läpi muodostaen suolen seinämään umpipusseja eli divertikkeleitä. Kun divertikkeleitä on kymmeniä, puhutaan divertikuloosista. Divertikkelien tulehtuessa puhutaan divertikuliitista. Keski-iän ylittäneistä jopa puolella on divertikkeleitä, jotka muodostuvat yleensä vuosien saatossa. Syynä pidetään länsimaista ruokavaliota ja elämäntapoja. Myös tietyt lääkkeet, kuten tulehduskipulääkkeet ja opioidipohjaiset kipulääkkeet, saattavat olla yhteydessä niiden muodostumiseen.

Yleensä divertikuloosi on oireeton, ja se havaitaan muiden tutkimusten ohessa. Viidesosalla divertikuloosia sairastavista ilmenee oireita, kuten ummetusta, vatsan turvotusta, ilmavaivoja ja vatsakipua, jotka helpottuvat usein ulostami6 7 sen jälkeen. Osalla divertikkelit saattavat tulehtua aiheuttaen vasemmanpuoleista alavatsakipua, pahoinvointia sekä lievää kuumeilua. Vatsa on paineltaessa hyvin kipeä. Divertikuliitissa veren tulehdusarvo kohoaa. Lievissä tapauksissa tulehdusta hoidetaan nykyisin kipulääkkeillä, ja antibioottihoito aloitetaan tarvittaessa. Jos henkilöllä on toistuvia vaikeita divertikuliitteja, voidaan tarvita leikkaushoitoa. Ruokavaliolla on osuutensa omahoidossa ja ennaltaehkäisyssä, mutta sillä ei täysin pystytä ehkäisemään divertikkeleiden muodostumista.

Mikroskooppiset koliitit

Mikroskooppisen koliitin oireita ovat koliikkimaiset vatsakivut ja vesiripuli. Sairaudet ovat yleisimpiä yli 50-vuotiailla naisilla. Suoli näyttää tähystyksessä normaalilta, mutta tulehdus näkyy tähystyksen yhteydessä otettavista koepaloista. Mikroskooppinen koliitti voidaan jakaa kahteen alatyyppiin:

• Kollageenikoliitti: suolen limakalvon alapuolella on paksuuntunut sidekudos- eli kollageenikerros.
• Lymfosyyttikoliitti: limakalvolla on lymfosyyttisia tulehdussoluja. Sairauden aiheuttajaa ei tiedetä, mutta perinnöllisillä tekijöillä katsotaan olevan vaikutusta.

On myös viitteitä, että aikaisemmin sairastetut infektiot, tulehduskipulääkkeet, jotkin mielialalääkkeet ja happosalpaajat saattavat olla sairauden laukaisevia tekijöitä. Lisäksi muut autoimmuunisairaudet, kuten ykköstyypin diabetes, kilpirauhassairaudet sekä keliakia lisäävät riskiä sairastua mikroskooppiseen koliittiin. Yleisemmin lääkehoitona käytetään kortisonikuureja ja ripulilääkkeitä.

Ummetus

Koska iän myötä suolen toiminta hidastuu, voi ummetusta esiintyä. Ummetus vaatii hoitoa vain, jos se aiheuttaa vaivoja. Ummetuksen hoidon ja ehkäisyn perustana ovat sopivan kuitupitoinen ruokavalio, riittävä nesteen nauttiminen, riittävä liikunta ja säännöllinen ulostamisrytmi. Lääkkeet ja muut toimenpiteet ovat aina toissijaisia hoitomuotoja ummetuksen hoidossa. Ikään katsomatta suositeltava apuväline vessaan on ummetuksen välttämiseksi ja sen hoitamiseksi wc-istuimen eteen asetettava jakkara. Kun jalat nostetaan jakkaralle, ulostamisasento on anatomisesti luonnollinen, hieman kyykkyä muistuttava.

Suolistosyövät

Jos suolisto-oireet alkavat yli 50-vuotiaana, on erittäin suositeltavaa tehdä paksusuolentähystys. Oireet saattavat olla merkki paksusuolensyövästä. Suolistosyövät yleistyvät ikääntyvillä ja riski niihin kasvaa selvästi 50 ikävuoden jälkeen. Yleensä suolistosyövät ovat paksuja peräsuolessa. Oireet voivat olla erilaisia, uusia vatsavaivoja. Niitä voivat olla ummetus, limainen uloste, vatsan kouristelu, anemia, laihtuminen, pahoinvointi tai verenvuoto. Suolistosyöpä todetaan kolonoskopialla eli paksusuolentähystyksellä. Muut sairaudet eivät suojaa suolistosyövältä. Valtakunnallinen suolistosyövän seulontaohjelma käynnistyi vuonna 2022. Se tulee ikävuosittain laajeten ulottumaan kaikkiin 56–74-vuotiaisiin vuodesta 2031 alkaen.

Tarkkana lääkkeiden kanssa!

Kaikkien käytössä olevien lääkkeiden yhteensopivuutta ja mahdollisia sivuvaikutuksia on seurattava tarkasti, etenkin verenohennuslääke Marevania ja ACE-estäjiä käyttävillä verenpaine- ja sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Kortisonilla on luustoa haurastuttavia vaikutuksia, se nostaa myös verensokeritasoa, lisää infektio- ja glaukoomariskiä ja saattaa vaikuttaa potilaan mielialaan. 5-ASA lääkitystä saavilla potilailla täytyy seurata tarkoin etenkin munuaisten toimintaa ja sitä mittaavaa GFR-arvoa. Tiopuriineja käyttävien vanhempien IBD-potilaiden tulee seurata ihomuutoksia ja luomia valppaasti hieman lisääntyneen ei-melanoomaihosyöpien (esim. tyvisolusyöpä eli basaliooma) riskin vuoksi. IBD-sairaudet kroonisina tulehdussairauksina lisäävät myös itsessään syöpäriskiä. Biologisiin lääkityksiin katsotaan vanhemmilla potilailla liittyvän suurempi infektioriski kuin nuoremmilla. Myös vaikutukset munuaisten, maksan ja sydämen toimintaan saattavat ikäihmisillä olla suurempia kuin nuorilla potilailla.