Tieteellisiä tutkimustuloksia
Tälle sivulle koostamme tiivistelmiä suolistosairauksiin liittyvistä tutkimustuloksista Suomesta ja maailmalta. Tutkimuskoostetta toimittaa Sanna Lönnfors ja tekstit on julkaistu jäsenlehdessä.
Tutkimuksia, julkaistu jäsenlehdessä 2024
IBS yleisempää akuutin gastroenteriitin jälkeen
Millainen interventio auttaa IBD:n aiheuttamaan väsymykseen?
Tulehdukselliset suolistosairaudet ja unihäiriöt
Sappihapporipuli ja syöpäriski
Merkittävä IBD:n taustasyy löytynyt
Työpoissaolojen ja presenteismin aiheuttamat kustannukset
Parempi elämänlaatu oikeanlaisilla selviytymiskeinoilla
IBD:tä sairastavien nuorten kanssa puhuttava mielenterveysasioista tuomitsematta
Uutta tietoa mikroskooppisesta koliitista
Vatsan alueen leikkausten yhteys divertikkeleihin
Tekoäly ja tulehdukselliset suolistosairaudet
Varhaislapsuuden ruokavalion vaikutus IBD-riskiin
Tutkimuksia, julkaistu jäsenlehdessä 2023
Divertikuloosi ja kardiometaboliset riskitekijät
Ruokavalio, ravintolisät ja liikunta IBS:n hoidossa
Suojeleeko kalsium mikroskooppiselta koliitilta?
IBD:n vaikutus hoivanantajiin
Positiiviset tunteet ja IBD
Kuukautiskierron häiriöt IBD:tä sairastavilla naisilla
Moni IBD:tä sairastava välttelee tiettyjä ruoka-aineita tai paastoaa
IBD:tä sairastavien somekäyttäytyminen terveysaiheista puhuttaessa
Sosiaalinen eristyneisyys lisää kuolleisuutta IBD:tä sairastavilla
Lääkkeiden yhteys mikroskooppiseen koliittiin?
Ärtyvän suolen oireyhtymä ja elämäntavat
IBD ja Alzheimerin taudin riski
Tutkimuksia, julkaistu jäsenlehdessä 2022
Onko IBD:llä yhteys keskushermoston sairauksiin?
Lapsen IBD ja vanhempien hätä
Rasvaprosentti ja divertikuloosiriski
Vakavan IBD:n tunnistava verikoe
Mikroskooppinen koliitti ja liikalihavuus
Apua ulosteensiirtokapseleista?
IBD ja ruokavaliot
Kuitupitoinen ruokavalio ja IBD
Muutokset tupakoinnissa IBD-diagnoosin saamisen jälkeen
Tutkimuksia, julkaistu jäsenlehdessä 2021
Tupakointi, osteoporoosi ja IBD
IBD ja raudanpuutosanemia
IBD ja kipu
Tiopuriinihoidon lopetus yli 60-vuotiailla IBD-potilailla
Biomarkkereiden rooli haavaisen paksusuolitulehduksen leikkauksissa
IBD ja sydän- ja verisuonisairauksien riski
Ruokavalion gluteenilla ei yhteyttä IBD:n riskiin
Nivelten yliliikkuvuus ja ruuansulatuskanavan sairaudet lapsilla
Mistä IBD-potilaat puhuvat sosiaalisessa mediassa?
Ärtyvän suolen oireyhtymän mukana voi tulla monenlaisia ongelmia
Lasten luustoterveyttä kannattaa pitää silmällä
Kanadalaiset hoitosuositukset sappihapporipuliin
Tutkimuksia, julkaistu jäsenlehdessä 2020
Viheralueista keino ehkäistä IBD:tä lapsilla?
Oireeton IBD, raskaus ja stressi
Nuoret IBD-potilaat ja kipukokemus
COVID-19 esiintyvyys länsimaiden IBD-potilailla
Univaikeudet
Pussiitin ehkäisy ja hoito
Vaikuttaako asuinpaikka IBD:hen?
Sukupuoli ja IBD
Aliravitsemus ja IBD
Iäkkäiden IBD-potilaiden hoito
Tutkimuksia jäsenlehdestä vuonna 2024
IBS yleisempää akuutin gastroenteriitin jälkeen
Ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS on toiminnallinen vaiva, joka aiheuttaa esimerkiksi vatsakipua, vatsan turvotusta, ripulia ja ummetusta. Dyspepsia (toiminnalliset ylävatsavaivat) puolestaan voi aiheuttaa ruokailun jälkeistä häiritsevää kylläisyyden tunnetta, ylävatsakipua ja -turvotusta ja pahoinvointia.
Italiassa tehdyssä meta-analyysissä yhdistettiin 46 tutkimuksen aineistot ja lähes 30 000 potilaan terveystiedot. Tutkitut olivat etupäässä eurooppalaisia ja pohjoisamerikkalaisia. Tutkimuksessa selvisi, että ärtyvän suolen oireyhtymä ja dyspepsia ovat yleisempiä akuutin maha-suolitulehduksen eli gastroenteriitin sairastaneilla potilailla. Ärtyvän suolen oireyhtymän riski oli nelinkertainen ja dyspepsian riski kolminkertainen kuin verrokeilla, jotka eivät olleet sairastaneet maha-suolitulehdusta. Lähes 40 prosenttia potilaista kärsi ärtyvän suolen oireyhtymästä vielä viisi vuotta myöhemmin.
Yleisintä ärtyvän suolen oireyhtymä oli kampylobakteerin tai loisen aiheuttaman maha-suolitulehduksen jälkeen. Ärtyvän suolen oireyhtymää esiintyi myös proteobakteerien aiheuttaman maha-suolitulehduksen sekä koronavirusinfektion jälkeen.
Löydökset ovat terveydenhuollon kannalta merkittäviä, sillä maha-suolitulehdukset ovat väestössä yleisiä ja monet ärtyvän suolen oireyhtymä -tapaukset voivat johtua niistä. Ilmiön taustalla olevia mekanismeja tulisi kuitenkin tarkastella jatkotutkimuksissa.
Lähde: Porcari et al.: Prevalence of irritable bowel syndrome and functional dyspepsia after acute gastroenteritis: systematic review and meta-analysis. Julkaistu Gut-lehdessä elokuussa 2024. https://doi.org/10.1136/gutjnl-2023-331835
Millainen interventio auttaa IBD:n aiheuttamaan väsymykseen?
IBD:n oireisiin kuuluvaan väsymykseen, fatiikkiin, liittyy merkittävä elämänlaadun heikkeneminen, joka vaikuttaa niin päivittäistoimintoihin kuin työkykyyn. Vaikka väsymys on yleisintä taudin aktiivivaiheissa, jopa 41–48 prosenttia remissiossa olevista potilaista kokee väsymystä. Tämä voi johtua esimerkiksi subkliinisestä tulehduksesta, kivuista, lääkityksestä, unihäiriöistä, ravintopuutoksista tai psykologisista liitännäissairauksista, kuten masennuksesta.
Psykologiset interventiot ovat lupaava osa-alue IBD:tä sairastavien väsymyksen hoidossa. Monissa tähänastisissa hankkeissa on kuitenkin saatu vain vähän suoraa palautetta potilailta. Australialaistutkimuksessa selvitettiin potilaiden mieltymyksiä psykologista IBD-interventiota varten.
Analyysiin osallistui 834 henkilöä. Mukana analyysissä olleet interventiot olivat kognitiivinen käyttäytymisterapia, hyväksymis- ja omistautumisterapia, ratkaisukeskeinen terapia sekä mindfulness. Vastaajat pitivät psykologisen intervention tyyppiä tärkeimpänä mieltymyksensä kannalta, ja sen perässä seurasi toteutustapa. Sen sijaan intervention kestolla ei vastaajien mielestä ollut suurta merkitystä. Eniten IBD-potilaat pitivät verkossa toteutettavasta lyhyestä kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta IBD-väsymyksen hoitamiseksi.
Tutkimus antaa terapeuteille ja interventioiden kehittäjille selkeitä ohjeita potilaiden mieltymyksistä kehitettäessä uusia psykologisia ohjelmia, joilla puututaan IBD:n aiheuttamaan väsymykseen.
Lähde: Emerson et al.: People with Inflammatory Bowel Disease Prefer Cognitive Behavioral Therapy for Fatigue Management: A Conjoint Analysis. Julkaistu Digestive Diseases and Sciences -lehdessä toukokuussa 2024. doi: 10.1007/s10620-024-08468-9
Tulehdukselliset suolistosairaudet ja unihäiriöt
Unihäiriöt ovat suuri kansanterveysongelma. Ne aiheuttavat monenlaisia riskejä hyvinvoinnille ja elämänlaadulle ja voivat esimerkiksi johtaa liikenneonnettomuuksiin vaarantaen näin yleistä turvallisuutta.
IBD:tä sairastavilla unihäiriöt voivat pahentaa tulehdusta ja sairauden aktiivisuutta, jotka taas puolestaan vaikuttavat unen laadun heikkenemiseen. Unihäiriöt ovat yleisiä: niitä on raportoitu 32–82 prosentilla IBD:tä sairastavista.
Kiinalaistutkimus tarkasteli unihäiriöiden esiintymistä ja riskitekijöitä IBD:tä sairastavilla analysoimalla 150 Crohnin tauti- ja 58 colitis ulcerosa -potilaan sekä 199 terveen henkilön unta. Unihäiriöitä havaittiin 59,6 prosentilla IBD-potilaista – merkittävästi enemmän kuin terveillä kontrolleilla, joista 37,7 prosentilla esiintyi unihäiriöitä. IBD-potilaista naisilla unihäiriöitä esiintyi hieman enemmän kuin miehillä. IBD-potilaiden unihäiriöiden riskitekijöitä olivat vanhempi ikä, tupakointi, alhainen painoindeksi ja masennus. Korkeampi painoindeksi näytti suojaavan unihäiriöiltä, mahdollisesti siksi, että potilailla, joilla oli alhaisempi painoindeksi, esiintyi IBD:n takia tahatonta painonlaskua ja ravintopuutoksia.
Koska unihäiriöitä havaittiin IBD-potilailla enemmän kuin terveillä verrokeilla, tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa tulisi tutkia mekanismeja IBD-potilaiden unihäiriöiden taustalla. Lääkäreiden tulisi selvittää IBD-potilaidensa unihäiriöitä, ohjata tupakoinnin lopettamiseen ja arvioida potilaiden psykologista toimintakykyä.
Lähde: Zhang et al.: Prevalence and risk factors of sleep disorders in inflammatory bowel disease: a cross-sectional study. Julkaistu International Journal of Colorectal Diseases -lehdessä syyskuussa 2024. doi: 10.1007/s00384-024-04712-w.
Sappihapporipuli ja syöpäriski
Sappihapporipuli on yleinen kroonisen ripulin aiheuttaja. On arveltu, että mahdollisesti karsinogeeniset sappihapot ulosteessa voisivat kasvattaa syövän, erityisesti kolorektaali- eli paksu- ja peräsuolen syövän riskiä, mutta varmuutta syöpäriskistä ei ole. Tätä sappihapporipuliin liittyvää syöpäriskiä ja syöpien sijaintia tarkasteltiin tanskalaistutkimuksessa.
Tanskalaisista potilasrekistereistä tunnistettiin 2 260 sappihapporipulipotilasta. Heidän kokonaissyöpäriskiään sekä kolorektaalisyöpäriskiään verrattiin verrokkeihin, jotka olivat samaa sukupuolta ja saman ikäisiä mutta eivät sairastaneet sappihapporipulia. Kokonaissyöpäriski oli sappihapporipulipotilailla 32 prosenttia suurempi, ja tiettyjen syöpien riski oli suurempi kolmessa kymmenestä syöpäryhmästä: hematologisissa syövissä, ihosyövissä sekä miesten sukuelinten syövissä. Sen sijaan kohonnutta kolorektaalisyövän riskiä ei sappihappiripulipotilailla havaittu.
Tutkijat toteavat, että kolmessa syöpäryhmässä havaittuun kohonneeseen riskiin ja muihin siihen mahdollisesti vaikuttaviin tekijöihin tulisi perehtyä tarkemmin; esimerkiksi tietoa tutkittavien elämäntavoista, tupakoinnista tai mahdollisesta ylipainosta ei ollut. Kolorektaalisyövän kohdalla sappihappopotilailla riittäisi tämän tutkimuksen perusteella rutiiniseulonta.
Lähde: Nyboe Andersen et al.: Risk of cancer in patients with bile acid diarrhoea: a Danish nationwide matched cohort study. Julkaistu BMJ Open Gastroenterology -lehdessä huhtikuussa 2024. doi: 10.1136/bmjgast-2023-001340.
Merkittävä IBD:n taustasyy löytynyt
Tuoreessa brittitutkimuksessa on löydetty merkittävä IBD:n taustasyy: eräänlainen geneettinen ”heikko kohta”, jonka takia jotkut immuunisolut voivat alkaa oikutella ja aiheuttaa näin liiallisen tulehduksen suolistossa. Toiminnallisen genomiikan tutkimuksessa tarkasteltiin erästä DNA-jaksoa kromosomissa 21, joka on aiemminkin yhdistetty tulehduksellisiin suolistosairauksiin ja useisiin muihin autoimmuunisairauksiin.
Tutkimuksessa havaittiin ETS2-geenin olevan keskeinen makrofagien toiminnan säätelijä. Makrofagit puolestaan ovat ”syöjäsoluja”, valkosoluja, jotka syövät vieraiksi tunnistettuja mikrobeja ja vierasaineita sekä siivoavat pois ikääntyneitä ja kuolleita soluja sekä kudosjätteitä. Ne vaikuttavat IBD:n syntyyn, kun niiden toiminta häiriintyy ja niitä kertyy suolen limakalvolle, missä ne vapauttavat tulehdusta aiheuttavia sytokiineja.
Tutkimus eteni laboratoriokokeisiin, joissa todettiin joidenkin ETS2-estäjälääkkeiden voivan kyetä kumoamaan IBD:n. Laajoja tutkimuksia ja lääkkeiden kehitystä tehokkaammiksi ja turvallisemmiksi tarvitaan kuitenkin vielä, ennen kuin mahdolliset uudet lääkkeet saadaan IBD-potilaiden avuksi.
Tutkijat huomauttavat, että ETS2:n tarkka rooli muun muassa makrofagien aktivoimisessa on edelleen epäselvä, ja lisätutkimuksia tarvitaan. Geneettisen alttiuden lisäksi IBD:n puhkeamiseen tarvitaan myös jokin laukaiseva tekijä, jota ei edelleenkään tunneta. Tutkimus kuitenkin tuo päivänvaloon huomattavan, vielä suurelta osin hyödyntämättömän mahdollisuuden ratkaista tautibiologia IBD:n taustalla.
Lähde: Stankey et al.: A disease-associated gene desert directs macrophage inflammation through ETS2. Julkaistu Nature -lehdessä kesäkuussa 2024. doi: 10.1038/s41586-024-07501-1.
Työpoissaolojen ja presenteismin aiheuttamat kustannukset
Tulehdukselliset suolistosairaudet voivat aiheuttaa suuria kustannuksia työelämässä. Tarkkaa tietoa IBD:tä sairastavien työntekijöiden työpoissaoloista ja niistä aiheutuvista kustannuksista on vain vähän. Suomalaistutkimuksessa vuodelta 2021 arvioitiin näitä kustannuksia suomalaisilla työssäkäyvillä aikuisilla.
Työssäkäyvien IBD-potilaiden presenteismiin (sairaana tai huonokuntoisena työskentelyyn, joka laskee tuottavuutta ja työtehoa) ja työpoissaoloihin liittyviä kustannuksia arvioitiin kyselylomakkeen, sairaalarekisterien ja kansallisten rekisterien avulla. Mukana tutkimuksessa oli 320 IBD-potilasta.
IBD:stä johtuvan presenteismin keskimääräiset vuotuiset kustannukset olivat 643,90 € potilasta kohden ja työpoissaolojen aiheuttamat keskimääräiset vuotuiset kustannukset 740,90 € potilasta kohden. Naisten kohdalla poissaolokustannukset olivat korkeammat (955 €/potilas/vuosi) kuin miesten (531 €/potilas/vuosi), erityisesti ns. sinikaulustöissä. Sama näkyi myös presenteismin kohdalla. Poissaolojen ja presenteismin kustannukset olivat samankaltaiset Crohnin taudissa ja haavaisessa paksusuolentulehduksessa. Biologisten lääkkeiden käytöllä ei ollut merkittävää vaikutusta kustannuksiin.
Tutkijat toteavat, että kustannusten sukupuolieroihin ja eri kaltaisten ammattien välisiin eroihin tulisi perehtyä jatkotutkimuksissa. Tekemällä tarkempia tutkimuksia IBD:n aiheuttamista kustannuksista töissä voitaisiin kehittää kustannustehokkaita käytäntöjä.
Lähde: Rankala et al.: Inflammatory bowel disease-related economic costs due to presenteeism and absenteeism. Julkaistu Scandinavian Journal of Gastroenterology -lehdessä huhtikuussa 2021. doi: 10.1080/00365521.2021.1908416
Parempi elämänlaatu oikeanlaisilla selviytymiskeinoilla
Selviytymisstrategioilla on tärkeä rooli tulehduksellisten suolistosairauksien hoidossa. Ne vaikuttavat sekä terveydelliseen elämänlaatuun että psykologiseen hyvinvointiin. Romanialaisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin saatavilla olevaa tietoa IBD-potilaiden selviytymismekanismeista ja niiden vaikutuksista.
Katsauksen tuloksissa korostuu IBD-potilaiden selviytymisstrategioiden moninaisuus. Tehokkaat selviytymisstrategiat, kuten lääkehoitoon sitoutuminen, stressinhallinta ja tuen piiriin hakeutuminen voivat auttaa potilasta hallitsemaan oiretaakkaa, parantamaan psyykkistä hyvinvointia ja näin elämänlaatua. Maladaptiiviset selviytymisstrategiat, esimerkiksi katastrofointi, sairauden vähäisempi hyväksyminen, kognitiivinen joustamattomuus ja tunnepainotteinen selviytyminen puolestaan olivat yhteydessä huonompaan terveydelliseen elämänlaatuun.
IBD-potilaat ovat sitä resilientimpiä, mitä paremmin he pystyvät sopeutumaan taudin tuomiin haasteisiin. Tähän liittyvät psyykkinen joustavuus, ongelmanratkaisutaidot ja kyky pitää kiinni hyvinvoinnin tunteesta vastoinkäymisistä huolimatta. Tutkijat toteavat, että oikeanlaiset selviytymisstrategiat vaikuttavat myönteisesti elämänlaatuun ja auttavat IBD:n hoidossa ja kuntoutumisessa. Tulevissa tutkimuksissa tulisi perehtyä yksilöllisiin, potilaiden erilaisuus huomioiviin interventioihin.
Lähde: Popa et al.: Coping Strategies and Inflammatory Bowel Disease: A Narrative Review. Julkaistu Journal of Cli- nical Medicine -lehdessä maaliskuussa 2024. doi: 10.3390/ jcm13061630.
IBD:tä sairastavien nuorten kanssa puhuttava mielenterveysasioista tuomitsematta
IBD:tä sairastavilla nuorilla on ikätovereihinsa verrattuna kohonnut masennus- ja ahdistusriski. Mielenterveyspalveluiden saatavuus IBD-klinikoilla ei kuitenkaan vastaa potilaiden tarpeita, ja perusterveydenhuollon palvelut mielenterveysongelmien seulontaan ja hoitoon ovat vähäiset. Yhdysvaltalaistutkimuksessa haastateltiin IBD:tä sairastavia nuoria ja heidän huoltajiaan mielenterveysasioista.
Tutkimuksessa nousi erityisesti esiin kolme teemaa: 1) mielenterveysongelmiin liittyvä stigma vaikeuttaa niistä puhumista, 2) lääkärin ja nuoren välinen luottamus tekee mielenterveysasioista puhumisesta helpompaa, ja 3) mielenterveydestä suoraan kysyminen voi auttaa nuoria potilaita tuntemaan olonsa mukavaksi. Nuoret ja huoltajat korostivat, että on tärkeää miettiä kutakin potilasta ja tämän perhettä yksilöllisesti, kun valitaan oikeaa tapaa puhua mielenterveydestä.
Luottamus terveydenhuollon ja IBD:tä sairastavien nuorten välillä on mielenterveysasioissa tärkeää. Vaikka nuoria tulee kannustaa standardoituihin seulontoihin, on potilaskeskeisempää tunnistaa yksilöllisesti kunkin perheen mielenterveyshaasteet ja puuttua niihin. Tutkijat muistuttavat myös, että koska pediatrisilla IBD-potilailla on kohonnut ahdistus- ja masennusriski, tulisi kaikkien näitä potilaita kohtaa- vien palveluntarjoajien olla valmiita keskustelemaan mielenterveydestä tuomitsematta.
Lähde: Berenblum Tobi et al.: Adolescent and caregiver per- ceptions of addressing mental health in inflammatory bo- wel disease. Julkaistu Journal of Child Health Care -lehdessä maaliskuussa 2024. doi: doi.org/10.1177/13674935241241350
Uutta tietoa mikroskooppisesta koliitista
Psoriasiksen ja suolistosairauksien, kuten keliakian ja IBD:n, välillä tiedetään olevan yhteys. Mikroskooppisen koliitin ja psoriasiksen yhteydestä on kuitenkinniukasti tietoa. Ruotsalaistutkimuksessa vertailtiin psoriasiksen esiintyvyyttä 8 404 mikroskooppista koliittia sairastavalla potilaalla, heidän terveillä sisaruksillaan ja 38 033 verrokilla.
Tutkittavia seurattiin yli yhdeksän vuoden ajan, ja seuranta-aikana nähtiin mikroskooppista koliittia sairastavilla lähes tuplaantunut psoriasisriski valtaväestöön verrattuna. Naisilla psoriasisriski oli hieman miehiä korkeampi. Tutkijat toteavat, että lääkärien on hyvä muistaa psoriasiksen mahdollisuus mikroskooppista koliittia sairastavilla potilailla, joilla on iho-oireita.
Yhdysvaltalaistutkimuksessa puolestaan haastateltiin potilaita, jotka olivat vuotta aikaisemmin käyneet ripulioireiden takia kolonoskopiassa. Vuosi tutkimuksen jälkeen 10 prosenttia potilaista, joilla kolonoskopiassa oli todettu mikroskooppinen koliitti, ei joko muistanut tai ollut varma, oliko heillä diagnoosi mikroskooppisesta koliitista. Monilla diagnoosin saaneista sekä verrokeista, jotka eivät olleet saaneet varmaa diagnoosia, oli yhä oireita, eikä kaikille ollut määrätty lääkitystä. Tutkijat toteavatkin, että mikroskooppisen koliitin hoidossa olisi parantamisen varaa.
Lähde: Bergman et al.: Microscopic Colitis and Risk of Incident Psoriasis: A Nationwide Population-Based Matched Cohort Study. Julkaistu Clinical Epidemiology -lehdessä maaliskuussa 2024. doi: 10.2147/CLEP. S454677. Redd et al.: Follow-Up of Microscopic Colitis Patients and Diarrhea Controls at 1 Year. Julkaistu Gastro Hep Advances -lehdessä huhtikuussa 2024. doi: 10.1016/j.gas- tha.2023.11.019.
Vatsan alueen leikkausten yhteys divertikkeleihin
Epänormaali paksusuolen paine on yhdistetty kohonneeseen paksusuolen divertikuloosin riskiin. Vatsan alueen leikkaukset voivat aiheuttaa kiinnikkeitä, jotka puolestaan voivat nostaa painetta paksusuolessa. Israelilaistutkimuksessa pyrittiin selvittämään, liittyvätkö aiemmat vatsan alueen leikkaukset paksusuolen divertikuloosiin tai divertikuliittiin.
Tutkimuksessa analysoitiin 359 potilaan tiedot. Heistä 25 prosentilla oli paksusuolen divertikuloosi, ja 48 prosenttia potilaista oli aiemmin leikattu vatsan alueelta. Kuten tutkijat aiempien tutkimusten perusteella odottivatkin, iällä ja glukokortikoidien käytöllä nähtiin merkittävä yhteys divertikuloosiin. Runsas punaisen lihan käyttö näytti myös lisäävän divertikuloosia. Merkittävää yhteyttä ei nähty divertikuloosin ja muiden tunnettujen riskitekijöiden, kuten miessukupuolen, tupakoinnin, alkoholinkäytön, painoindeksin ja diabeteksen välillä.
Aiempien vatsan alueen leikkausten määrässä ei nähty eroa divertikuloosia sairastavien ja sairastamattomien potilaiden välillä. Yksittäisistä leikkauksista nivustyräleikkauksella oli merkittävä yhteys divertikuloosiin, mutta ei divertikuliittiin. Umpilisäkkeen poistolla sen sijaan ei nähty yhteyttä divertikuloosiin.
Tutkijat toteavat, etteivät leikkauksen jälkeen muodostuvat ja paksusuoleen painetta aiheuttavat vatsan alueen kiinnikkeet näyttäneet olevan syynä divertikkelien muodostumiseen.
Lähde: Ariam et al.: Prior abdominal surgery as a potential risk factor for colonic diverticulosis or diverticulitis. Julkaistu World Journal of Clinical Cases -lehdessä joulukuussa 2023. doi: 10.12998/wjcc.v11.i35.8320.
Tekoäly ja tulehdukselliset suolistosairaudet
Tekoäly on tulossa vauhdilla terveydenhoitoon, ja esimerkiksi ChatGPT on jokaisen internetiä käyttävän, myös suolistosairauksia sairastavien, saatavilla. Tekoälytyökaluihin liittyy kuitenkin myös monenlaisia vaaroja ja eettisiä haasteita.
Italialaistutkimuksessa tutkittiin, pystyykö ChatGPT-tekoäly antamaan IBD-potilaille uskottavaa lääketieteellistä tietoa kysymyksissä, joita potilaat tyypillisesti kysyvät gastroenterologeilta, kuten onko IBD:hen parannuskeinoa, mitä potilaan tulisi syödä, millainen suolistosyövän riski on tai periytyykö IBD.
Tekoälyllä nähtiin olevan paljon potentiaalia, ja se osasi antaa moneen kysymykseen oikeita vastauksia, mutta tutkimuksessa nähtiin myös merkittäviä rajoitteita: saatu tieto ei aina ollut päivitettyä eikä yksityiskohtaista, eikä se kaikissa tilanteissa ollut paikkansa pitävää. Esimerkiksi ruokavaliokysymykseen ChatGPT osasi kyllä antaa IBD-potilaalle sopivia neuvoja ja mainitsi esimerkiksi FODMAP-ruokavalion, nesteytyksen sekä pienet, usein toistuvat ateriat. Se muistutti viisaasti myös puhumaan lääkärin kanssa ennen lisäravinteiden käytön aloittamista. Ohjeet olivat kuitenkin enimmäkseen yleisluontoisia, eikä tekoäly tuonut selkeästi esille, että ruokavaliosta IBD:n hoidossa on varsin vähän tutkimusnäyttöä.
Tutkijat toteavatkin, että vielä tarvitaan lisätutkimuksia ja ChatGPT:n hienosäätöä mahdollisesti yhdistämällä sen antama tieto luotettavien lääketieteellisten tietokantojen kanssa. Toimitus myös huomauttaa, että tekoälyjen käyttämät tiedot ovat pääsääntöisesti ajalta ennen vuotta 2022, tiedot eivät siis ole reaaliaikaisia tai täysin luotettavia tämänkään vuoksi.
Lähde: Gerarda Gravina et al.: May ChatGPT be a tool producing medical information for common inflammatory bowel disease patients’ questions? An evidence-controlled analysis. Julkaistu World Journal of Gastroenterology -lehdessä tammikuussa 2024. doi: 10.3748/wjg.v30.i1.17.
Varhaislapsuuden ruokavalion vaikutus IBD-riskiin
Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa on nähty viitteitä, että runsas sokerin, rasvan ja punaisen lihan käyttö lisää IBD-riskiä ja runsas hedelmien, kasvisten ja kalan käyttö pienentää sitä. Lapsuuden ruokavaliota ei juuri ole tutkittu, vaikka sillä on suuri merkitys suolen mikrobiston ja immuunijärjestelmän kehittymiseen.
Ruotsalais-norjalaisessa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään varhaislapsuuden ruokavalion laadun merkitystä IBD-riskiin seuraamalla yli 80 000 osallistujaa syntymästä nuoruusikään. Osallistujista 307 sairastui seurannan aikana IBD:hen.
Ruokavaliosta arvioitiin yhden ja kolmen vuoden iässä sen laatu Health Eating Index -asteikolla sekä lisäksi erikseen se, miten usein ruokavaliossa oli lihaa, kalaa, maitotuotteita, hedelmiä, viljoja, perunoita, sokeri- ja rasvapitoista ruokaa sekä sokerilla makeutettuja juomia.
Laadukkaamman, erityisesti enemmän kalaa ja kasviksia sisältävän ruokavalion yhden vuoden iässä todettiin olevan yhteydessä pienempään IBD-riskiin. Sokerilla makeutettujen juomien käyttö puolestaan oli yhteydessä suurempaan IBD:n riskiin.
Kolmen vuoden iässä yhteyttä ruokavalion laadulla ja IBD-riskillä ei tutkimuksessa nähty yhteyttä. Tutkijat arvelevat syyn olevan mahdollisesti se, että suolen mikrobisto käy läpi suuria muutoksia muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana ja vakiintuu 2–3 vuoden iässä. Niinpä yksivuotiaan ruokavaliolla on suurempi merkitys IBD-riskille.
Lähde: Guo et al.: Early-life diet and risk of inflammatory bowel disease: a pooled study in two Scandinavian birth cohorts. Julkaistu Gut -lehden verkkoversiossa tammikuussa 2024. doi: 10.1136/gutjnl-2023-330971.
Tutkimuksia jäsenlehdestä vuonna 2023
Divertikuloosi ja kardiometaboliset riskitekijät
Divertikuloosilla ja metabolisella oireyhtymällä tai sen osilla on arveltu olevan yhteys, mutta data on ristiriitaista. Itävaltalaisessa kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin kardiometabolisten riskitekijöiden ja divertikuloosin mahdollisiin yhteyksiin.
Korkean verenpaineen havaittiin olevan yhteydessä divertikuloosin kehittymiseen riippumatta etnisestä taustasta, vaikka yleensä divertikuloosia on enemmän etnisesti valkoihoisilla. Myös liikalihavuuden todettiin olevan yhteydessä divertikkeleihin. Diabeteksen ja rasvamaksan kohdalla data oli ristiriitaista.
Divertikuloosi on tavallisesti vanhempien ihmisten sairaus: länsimaissa esiintyvyyden arvioidaan olevan 50 vuoden iässä näin 15 %, yli 50 vuoden iässä 30-50 % ja 80 vuoden iässä jopa 70 %. Kirjallisuuskatsauksessa kuitenkin nuorempien potilaiden korkealla verenpaineella, liikalihavuudella ja rasvamaksalla huomattiin olevan yhteys divertikuloosiin.
Tutkijat toteavat, että tarkemmat tutkimukset ovat välttämättömiä, jotta metabolisten riskitekijöiden roolia divertikuloosin kehittymisessä voidaan ymmärtää paremmin. Tutkimuksissa pitäisi erityisesti perehtyä mekanismeihin, joiden kautta nämä riskitekijät vaikuttavat divertikuloosin kehittymiseen ja kulkuun. Lisäksi tulisi tunnistaa mahdollisia ehkäiseviä ja hoitavia interventioita niille ihmisille, joilla karbiometabolisia riskitekijöitä on.
Lähde: Völkerer et al.: Diverticulosis and cardiometabolic risk factors: a systematic literature review. Julkaistu International Journal of Colorectal Diseases -lehdessä syyskuussa 2023. doi: 10.1007/s00384-023-04532-4.
Ruokavalio, ravintolisät ja liikunta IBS:n hoidossa
Ärtyvän suolen oireyhtymä, IBS, on suolen krooninen toiminnallinen häiriö. IBS:stä kärsivät pystyvät usein yhdistämään oireilun syömäänsä ruokaan, mikä saa heidät rajoittamaan ruokavaliotaan. Selkeitä ruokavalio-ohjeita IBS:stä kärsiville ei ole. FODMAP-ruokavaliota, vaikka vain lyhytaikaistakin, on pidetty parhaana IBS:stä kärsiville, joskaan se ei tehoa kaikilla. Myös liikunnalla voi olla yleisesti tiedossa olevan hyötyjen lisäksi hyötyjä IBS-potilaalle, ja lisäravinteet voivat tukea hoitoa. Puolalaiskirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin ruokavalioon, liikuntaan ja lisäravinteisiin IBS:stä kärsivillä.
Ruokavalion suhteen tärkeänä pidetään perusravintosuosituksia ja FODMAP-dieettiä. Laktoositonta tai gluteenitonta ruokavaliota ei suositella, koska niiden tehosta ei ole näyttöä, ja ruokavaliokokeilut tulisi tehdä ammattilaisen valvonnassa puutostilojen ehkäisemiseksi. IBS:stä kärsivän tulisi syödä monipuolisesti, mutta määriä ja ruuanvalmistustekniikoita voidaan vaihdella sen mukaan, mitä kukin sietää. Probiootti-, psyllium- ja D-vitamiinilisistä on saatu IBS:n hoidossa alustavasti lupaavaa näyttöä.
Säännöllinen liikunta on tärkeää IBS:n hoidossa. Liikunta parantaa yleisterveyttä, kehontoimintoja, hyvinvointia ja mielialaa ja voi myös lieventää IBS-oireita. Yleisimmin IBS:stä kärsiville suositellaan kävelyä, pyöräilyä, uintia, joogaa tai aerobicia.
Lähde: Radziszewska et al.: Nutrition, Physical Activity and Supplementation in Irritable Bowel Syndrome. Julkaistu Nutrients-lehdessä elokuussa 2023. doi: 10.3390/nu15163662.
Suojeleeko kalsium mikroskooppiselta koliitilta?
Mikroskooppinen koliitti on jatkuvasti yleistyvä vesiripulin syy erityisesti ikääntyneemmällä väestöllä. Ruokavalion roolia mikroskooppisessa koliitissa ei juuri ole tutkittu. Yhdysvaltalaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa tutkittiin ripulin takia kolonoskopiaan tulevia potilaita. Potilaat luokiteltiin joko mikroskooppista koliittia sairastaviksi tai verrokeiksi, kun patologi oli tutkinut heiltä otetut koepalat. Tutkittavia haastateltiin puhelimitse heidän ruokailutottumuksistaan, ja koepaloista tutkittiin suolen mikrobistoa.
Tutkimukseen osallistui 106 potilasta, joilla todettiin mikroskooppinen koliitti, ja 215 verrokkia. Mikroskooppista koliittia sairastavat olivat vanhempia, korkeammin koulutettuja ja useammin naisia. Heillä oli pienempi painoindeksi ja olivat useammin laihtuneet. Henkilöillä, joilla oli ruokavaliossa enemmän kalsiumia, oli pienempi mikroskooppisen koliitin riski. Ruokavalion kalsiumilla havaittiin myös yhteys tiettyihin koepaloissa nähtyihin bakteereihin.
Koska mikroskooppisen koliitin diagnoosin saaneilla oli ruokavaliossa vähemmän kalsiumia, toteavat tutkijat, että ruokavalio voi olla yhteydessä suoliston mikrobistoon, joka puolestaan voi vaikuttaa mikroskooppisen koliitin riskiin. Ruokavalion suuremman kalsiumpitoisuuden suojaava vaikutus mikroskooppista koliittia vastaan on biologisestikin uskottava, toteavat tutkijat.
Lähde: Sandler et al.: Dietary Calcium and Risk of Microscopic Colitis. Julkaistu Clinical and Translational Gastroenterology -lehdessä kesäkuussa 2023. doi: 10.14309/ctg.0000000000000569
IBD:n vaikutus hoivanantajiin
IBD-sairauksien vaikutuksia hoivanantajiin on tutkittu vain vähän. Ranskan IBD-potilasjärjestön sosiaalisen verkoston kautta tehdyssä verkkokyselyssä selvitettiin sairauden vaikutuksia potilaiden hoivanantajien elämän eri osa-alueisiin. Kaikkiaan 853 henkilöä osallistui kyselyyn. Heistä enemmistö, 77 prosenttia, oli naisia. Vastaajista 57,5 prosenttia oli IBD-potilaiden vanhempia ja 30,6 potilaiden potilaiden kumppaneita. Potilaista 63 prosentilla oli Crohnin tauti ja 35 prosentilla haavainen paksusuolentulehdus. Tulokset analysoitiin erikseen IBD-potilaiden vanhempien ja kumppaneiden osalta.
Psykologinen kuormitus todettiin pahimmaksi IBD-potilaiden vanhemmilla, ja se korreloi vahvasti puutteellisen IBD-tiedon kanssa. Vaikutus vapaa-aikaan oli suurinta potilaiden kumppaneilla, ja siihen vaikuttivat psykologiset, seksuaaliset ja ammatilliset kuormittavat tekijät. Noin puolet potilaiden kumppaneista koki viikkojen tai kuukausien ajan seksuaalisen suhteen olemattomaksi ja libidon alentuneeksi riippumatta siitä, mikä IBD-sairaus oli kyseessä. Ammatillinen vaikutus oli suurempaa potilaiden vanhemmilla, ja 36 prosenttia hoivanantajista oli joutunut tekemään järjestelyitä työssään.
Tutkijat toteavat, että IBD:llä on suuri vaikutus potilaiden hoivanantajien elämän eri osa-alueisiin. Niinpä olisi tilausta interventioille, joilla vähennettäisiin sairauden kuormitusta näissä ryhmissä.
Positiiviset tunteet ja IBD
Negatiivisten tunteiden haitallisia vaikutuksia IBD:n kliiniseen kulkuun ja elämänlaatuun on tutkittu paljon, mutta tieto positiivisten tunteiden mahdollisista vaikutuksista on vähäistä. Sveitsiläistutkimuksessa analysoitiinkin positiivisiin tunteisiin vaikuttavia tekijöitä ja niiden ennustearvoa IBD-taudin kululle.
Tutkimuksessa käytettiin 702 IBD-potilaan tietokantatietoja. Positiivisten tunteiden ennakkoarvoista raportoineilla potilailla todettiin tilastollisesti merkittävästi vähemmän intensiivisiä hoitokeinoja, vähemmän kipuja ja vähemmän masennusoireita.
Suurempi osuus vaihtelevuudesta positiivisissa tunteissa selittyi kivulla (36 prosenttia) ja masennusoireilla (13 prosenttia) kuin epidemiologisilla piirteillä (0,3 prosenttia) tai IBD:n piirteillä ja sen hoidolla (2,4 prosenttia). Potilailla, joilla esiintyi enemmän positiivisia tunteita, oli myös merkittävästi pidempiä oireettomia jaksoja, myös sekoittavien tekijöiden korjauksen jälkeen.
Loppuyhteenvetona tutkijat toteavat, että positiiviset tunteet liittyvät IBD-potilailla vahvasti masennusoireiden ja kivun poissaoloon. Tutkimuksen IBD-kohortissa positiivisilla tunteilla oli yhteys pidempiin oireettomiin jaksoihin; aiemmissa tutkimuksissa on havaittu kasvanut IBD:n pahenemisen riski ja aggressiivisemman taudinkulun riski potilailla, jotka kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta.
Kuukautiskierron häiriöt IBD:tä sairastavilla naisilla
IBD vaikuttaa erityisesti ikävuosina, jolloin perheenlisäys olisi ajankohtainen. Sairaudella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia lisääntymis-, seksuaali- ja mielenterveyteen. IBD on yhdistetty moniin kuukautiskierron häiriöihin ja biologiset lääkkeetkin voivat aiheuttaa gynekologisia ongelmia. Oikea diagnoosi ja hoidon valinta voi olla haastavaa IBD:tä sairastavilla naisilla, ja potilaan tarkempi tutkimus voi olla tarpeen.
Liettualaisessa kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin kuukautiskierron häiriöihin. Katsauksen mukaan yleisin kuukautishäiriö aikuisilla IBD:tä sairastavilla naisilla oli epäsäännöllinen kierto, mukaan lukien oligomenorrea, sekundaari amenorrea ja epänormaali kohdun verenvuoto. Eräässä tutkimuksessa näistä häiriöistä kertoi lähes kaksi kolmesta IBD-potilaasta.
TNF-alfan on (lähinnä yksittäistapauksissa) nähty aiheuttavan runsasta kuukautisvuotoa ja kivuliaita kuukautisia. Toisaalta biologisilla lääkkeillä voidaan tulevaisuudessa todeta gynekologisiin sairauksiin hyödyllisiäkin vaikutuksia, sillä adalimumabin on eläintutkimuksissa huomattu vähentävän endometrioosikudosta.
Tutkijat muistuttavat yksityiskohtaisemman ja holistisemman tutkimuksen tärkeydestä potilailla, joilla on sekä IBD että gynekologinen sairaus, sillä oireet voivat olla osin päällekkäisiä. He myös peräänkuuluttavat lisätutkimuksia biologisten hoitojen mahdollisista hyödyistä.
Moni IBD:tä sairastava välttelee tiettyjä ruoka-aineita tai paastoaa
IBD:tä sairastavat pitävät ruokavaliota oireiden hallinnassa tärkeänä ja kyselevät lääkäriltään usein ohjeistusta asiaan. Ranskalaistutkimuksessa selvitettiin IBD:tä sairastavien välttelemiä ruoka-aineita sekä heidän paastoamistottumuksiaan. Kyselyyn osallistui 434 henkilöä.
Yli kolmannes kertoi välttävänsä täysin ainakin yhtä ruoka-ainekategoriaa. Yleisimmin vältellyt kategoriat olivat kuitu, raa’at kasvikset, palkokasvit, maitotuotteet ja raa’at hedelmät. Kaksi kolmannesta vältteli osittain ainakin yhtä ruoka-ainekategoriaa.
Lähes kolmannes kertoi paastonneensa pätkittäin, täysin tai osittain IBD:n tai painonhallinnan takia, tai uskonnollisista syistä. Näistä potilaista 17,5 % oli paastonnut hallitakseen IBD-oireita (vatsakipua tai ripulia), 10,8 % taudin pahenemisvaiheen aikana ja 6,2 % remissiovaiheen aikana. Kaikissa tapauksissa aloite paastoamiseen oli tullut potilaalta itseltään.
IBD:n aktiivisuudella ja pienimolekyylisen tai tutkimuslääkkeen saamisella havaittiin yhteys ruoka-aineiden välttelyyn. Ahtaumaoireilla ja taudin aktiivisuudella havaittiin yhteys paastoamiseen.
Tutkijat toteavat, että systemaattinen ruokavalioarvio voisi parantaa IBD-potilaiden hoitoa ja hoidon laatua.
Bonsack et al.: Food avoidance and fasting in patients with inflammatory bowel disease: Experience from the Nancy IBD nutrition clinic. Julkaistu UEG Journal -lehden verkkosivuilla huhtikuussa 2023. doi: 10.1002/ueg2.12385.
IBD:tä sairastavien somekäyttäytyminen terveysaiheista puhuttaessa
Israelilaistutkimuksessa tarkasteltiin IBD:tä sairastavien käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa seuraamalla heidän Twitter-kirjoitteluaan, puheenaiheita ja asioita, joita he oppivat toisten kokemuksista sekä vertaamalla IBD:tä sairastavien twiittejä valtaväestön twiitteihin teemoittain ja avainsanojen avulla ja analysoimalla niitä tilastollisin menetelmin.
Tutkijat havaitsivat tilastollisesti merkittäviä eroja sairastavien ja verrokkien puheenaiheissa sekä tunneilmaisuissa kummankin ryhmän puhuessa terveysaiheisista asioista. IBD:tä sairastavat puhuivat terveysaiheista Twitterissä enemmän kuin verrokit, ja lisäksi heillä terveysaiheista puhumiseen liittyi paljon enemmän negatiivisten tunteiden ilmaisua.
Kun aiheet jaettiin neljään kategoriaan (kaikki, terveys ja hyvinvointi, ruoka ja juoma, IBD:hen liittyvä), todettiin, että ruoka ja juoma -kategoriassa puhe pysyi positiivisempana. Sairaudesta IBD-potilaat puhuivat enimmäkseen negatiivisin tuntein ja lähestyivät asioita negatiivisemmin kaikissa kategorioissa.
Tutkijat toteavat, että IBD:tä sairastavien Twitterissä jakaman henkilökohtaisen tiedon avulla voidaan saada lisätietoa sairaudesta. Tutkimusmetodeja voi hyödyntää muissakin sairauksissa.
Stemmer et al.: What are IBD Patients Talking About on Twitter? Using Natural Language Understanding to Investigate Patients’ Tweets. Julkaistu SN Computer Science -lehdessä huhtikuussa 2023. doi: 10.1007/s42979-023-01772-7.
Sosiaalinen eristyneisyys lisää kuolleisuutta IBD:tä sairastavilla
IBD:tä sairastavien sosiaalinen hyvinvointi on saanut viime vuosina enemmän huomiota. Sosiaalinen eristyneisyys on yleistä, mutta sen vaikutusta ei täysin ymmärretä. Kansainvälisessä tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalisen eristyneisyyden ja IBD:n yhteyttä ennenaikaisiin kuolemiin analysoimalla lähes puolen miljoonan brittiosallistujan dataa. Heistä 5 791 oli IBD-potilaita. Keskimääräinen seuranta-aika oli 11,84 vuotta. Sosiaalista eristyneisyyttä mitattiin sillä, miten usein henkilö tapasi perhettä tai ystäviä, kävi vapaa-ajan aktiviteeteissa ja asuiko tämä yksin vai muiden kanssa. Kuolleisuus varmistettiin kuolinrekistereistä.
Terveisiin ja ei-eristyneisiin verrattuna IBD-potilaiden kuolleisuusriski oli sosiaalisesti eristyneillä potilailla yli kaksi kertaa suurempi ja ei-eristyneillä 1,33-kertainen. Suurempi kuolemanriski nähtiin sosiaalisesti eristyneillä IBD-potilailla, erityisesti Crohnin tautia sairastavilla, verrattuna ei-eristyneisiin potilaisiin.
Tutkijat toteavat, että sosiaaliseen eristäytyneisyyteen tulisi kiinnittää huomiota IBD:n hoidossa ja että sen ehkäiseminen kohdennettujen sosiaalisen tuen strategioiden avulla voi olla lupaava keino parantaa IBD:n ennustetta.
Chen et al.: Associations between inflammatory bowel disease, social isolation, and mortality: evidence from a longitudinal cohort study. Julkaistu Therapeutic Advances in Gastroenterology -lehdessä syyskuussa 2022. doi: 10.1177/17562848221127474.
Lääkkeiden yhteys mikroskooppiseen koliittiin?
Mikroskooppisen koliitin yhteydestä tiettyihin lääkkeisiin, kuten protonipumpun estäjiin (PPI), selektiivisiin serotoniinin takaisinoton estäjiin (SSRI), tulehduskipulääkkeisiin, statiineihin ja H2-reseptorin salpaajiin, on yhä enemmän viitteitä. Yhdysvaltalaisessa meta-analyysissä tarkasteltiin näitä lääkkeitä käyttävien potilaiden riskiä sairastua mikroskooppiseen koliittiin analysoimalla 13 tutkimusta, joissa oli yhteensä yli 300 000 potilasta. PPI- ja SSRI-lääkkeitä, tulehduskipulääkkeitä ja statiineja käyttävillä todettiin suurempi riski sairastua mikroskooppiseen koliittiin kuin satunnaisella verrokkiryhmällä; H2-reseptorin salpaajia käyttävillä samanlaista korkeampaa riskiä ei nähty. Sen sijaan ripulista kärsivään verrokkiryhmään verrattaessa lääkkeiden käyttö ei ollut yhteydessä suurempaan mikroskooppisen koliitin riskiin. PPI- ja tulehduskipulääkkeitä käyttävien potilaiden riskiä sairastua kollageeni- ja lymfosyyttiseen koliittiin analysoitiin myös. Näistä vain tulehduskipulääkkeillä havaittiin yhteys kollageenikoliittiin. Tutkijat muistuttavat, ettei monissa analysoiduista tutkimuksista mainittu lääkkeiden annostusta tai sitä, ottiko potilas kahta lääkettä, jotka saattoivat vaikuttaa mikroskooppisen koliitin riskiin. Lisäksi näitä lääkkeitä saa ilman reseptiä monissa maissa. Niinpä lääkkeiden annostus jäi paljolti arvion varaan.
Ärtyvän suolen oireyhtymä ja elämäntavat
Eri puolilla maailmaa rekrytoidaan parhaillaan osallistujia erilaisiin tutkimuksiin ärtyvän suolen oireyhtymästä (IBS) ja elämäntavoista. Hongkongilaisessa yliopistossa aiotaan tutkia akupunktion vaikutusta ärtyvän suolen oireyhtymän oireisiin, masennusoireisiin sekä elämänlaatuun; osallistujat jaetaan akupunktio- ja valeakupunktioryhmiin. Italiassa rekrytoidaan osallistujia tutkimukseen, jossa halutaan arvioita liikuntaintervention vaikutuksia IBS:n oireisiin ja IBS:stä kärsivien elämänlaatuun. Liikuntainterventiona tutkimuksessa käytetään strukturoitua ja valvottua kävelyryhmää. Tukholman yliopisto ja Karolinska Institutet puolestaan tekevät yhteistyössä tutkimusta, jossa ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville räätälöidään personoitu elämäntapaohjelma. Siihen voivat kuulua ruokavaliomuutokset, lisäravinteet, toimenpiteet yö-
unen parantamiseksi, stressinhallinta, liikunta sekä ääritapauksissa lääkitys. Osallistujan vointia seurataan jatkuvasti, ja hoito-ohjelmaan tehdään tarvittaessa muutoksia. Ohjelman noudattaminen jatkuu vuoden ajan, ja sen jälkeen osallistujan vointia seurataan vielä pidempään. Erityisesti kiinnitetään huomiota muutoksiin IBS:n oireiden vakavuudessa sekä osallistujan työkyvyssä. Valmiita tuloksia tutkimuksista voitaneen odottaa lähivuosina.
IBD ja Alzheimerin taudin riski
Krooninen systeeminen tulehdus saattaa olla yhteydessä neurokognitiiviseen rappeutumiseen. Tulehduksellisten suolistosairauksien (IBD) ja niiden hoitoon käytettävien lääkkeiden yhteys Alzheimerin tautiin sairastumisen riskiin on kuitenkin epäselvä.
Kiinalaisessa meta-analyysissä arvioitiin haavaisen paksusuolentulehduksen ja Crohnin taudin sekä niiden hoitoon käytettävien lääkkeiden yhteyttä Alzheimerin taudin riskiin. Kaikkiaan
analysoitiin seitsemän tutkimusta, joissa oli yhteensä yli 20 000 Alzheimerin tauti -tapausta.
Meta-analyysi ei paljastanut merkittävää yhteyttä haavaisen paksusuolentulehduksen tai Crohnin taudin ja Alzheimerin tautiin sairastumisen riskinvälillä. Huomattavaa sen sijaan oli, että
IBD:n hoitoon käytettävien lääkkeiden (TNF-alfan sekä muiden biologisten lääkkeiden) ja Alzheimerin taudin riskin välillä havaittiin käänteinen yhteys; IBD:n hoitoon käytettävät lääkkeet siis saattavat olla yhteydessä pienempään Alzheimerin taudin riskiin. Koska meta-analyysiin sisällytetyt tutkimukset olivat hyvin heterogeenisiä, tulisi tulevaisuudessa tehdä suurempia ja
laadukkaasti suunniteltuja tutkimuksia, joilla IBD:n ja niiden hoitoon käytettävien lääkkeiden yhteyttä Alzheimerin tautiin selvitettäisiin tarkemmin.
Tutkimuksia jäsenlehdestä vuonna 2022
Onko IBD:llä yhteys keskushermoston sairauksiin?
Suolen mikrobiepätasapainon yhteyttä keskushermoston sairauksiin, kuten Alzheimerin ja Parkinsonin tautiin, on viime aikoina tutkittu. Puolalainen meta-analyysi tarkasteli IBD:n ja Alzheimerin ja Parkinsonin tautien mahdollista yhteyttä. Alzheimer-riski todettiin IBD-potilailla korkeammaksi kuin ei-IBD-potilailla. Tutkimuksessa todettiin myös yhteys Alzheimerin taudin ilmaantumisen ja Crohnin taudin tai colitis ulcerosan välillä. Riski sairastua sekä Alzheimerin että Parkinsonin tautiin oli myös merkittävästi korkeampi IBD-potilailla. Suoliston mikrobistolla saattaa siis olla tärkeä rooli IBD:n puhkeamisen lisäksi myös Alzheimerin ja Parkinsonin taudissa. Tämän potentiaalisen riskin tunnistaminen voi ehkä tulevaisuudessa auttaa ennaltaehkäisemään sairastumisia ja vähentäämään oheissairastavuutta ja kuolleisuutta.
Lapsen IBD ja vanhempien hätä
IBD:tä sairastavan lapsen huoltajien ahdistusta ei juuri ole tutkittu. USA:ssa tutkittiin ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) oireita IBD:tä sairastavien 2–17-vuotiaiden lasten vanhemmilla. Osallistujat jaettiin alle puoli vuotta sitten (52 vanhempaa) ja yli vuosi sitten diagnosoituihin (103 vanhempaa). Vanhemmat täyttivät kyselyn ahdistusoireistaan, lapset IBD:stään. Molemmissa ryhmissä ahdistuksen, masennuksen ja PTSD:n esiintyvyys oli normaaleissa rajoissa. Ahdistus- ja masennusoireet eivät riippuneet siitä, kauanko diagnoosista oli. Ahdistuksen ja PTSD:n oireet riippuivat merkittävästi lapsen IBD:n aktiivisuudesta. Tutkijat toteavat IBD:tä sairastavien lasten vanhempien olevan huomattavan stressinkestäviä jopa pian lapsen diagnoosin jälkeen. Vuotuisilla käynneillä olisi silti järkevää rutiininomaisesti seuloa huoltajien ahdistusoireita.
Rasvaprosentti ja divertikuloosiriski
Ylipainoa on epäilty divertikuloosin riskitekijäksi. Kiinalainen poikittaistutkimus tarkasteli rasvaprosentin ja divertikuloosiriskin yhteyttä. Tutkimukseen osallistui 5557 aikuista. Heille tehtiin terveystarkastus, kolonoskopia eli paksusuolen tähystys, otettiin verinäytteitä ja mitattiin rasvaprosentti. Tutkimuksen 3141 miehestä 243:lla ja 2416 naisesta 103:lla diagnosoitiin divertikuloosi. Kovariaattien vakioinnin jälkeen vain osallistujilla, joiden rasvaprosentti oli ylimmässä kvartiilissa (yli 33,8 %) nähtiin merkittävä yhteys divertikuloosiriskiin. Divertikuloosin kerroinsuhde oli naisilla merkittävästi miehiä korkeampi ja yli 60-vuotiailla nuorempia korkeampi. Tutkijat toteavat rasvaprosentin olevan mahdollinen divertikuloosin riskitekijä. Bioimpedanssianalyysi eli kehonkoostumusmittaus voi olla helppo ja ilman säteilyä toimiva tapa arvioida divertikuloosiriskiä.
Vakavan IBD:n tunnistava verikoe
Britanniassa on kehitetty IBD:n vakavuutta T-solujen avulla arvioiva verikoe PredictSURE IBD. Se tunnistaa tehokkaasti ne potilaat, joiden sairaudesta luultavimmin tulee vakava. Näin potilasta päästään hoitamaan varhaisessa vaiheessa tehokkaasti, mikä vähentää leikkausta vaativien vaurioiden riskiä.
IBD:hen sairastuvan lääkehoito aloitetaan nykyisin yleensä vähiten vahvoista lääkkeistä. Sairauden pahentuessa edetään aggressiivisempiin hoitoihin, ja lopulta potilas voi tarvita leikkaushoitoa. Tulevaisuudessa verikoe voisi pelastaa monia IBD-potilaita leikkauksilta, kun riskipotilaat tunnistettaisiin ja heidän tilanteeseensa voitaisiin puuttua tehokkaasti jo varhain.
Kallis verikoe ei vielä ole yleisesti käytössä. Parhaillaan meneillään olevan suuremman tutkimuksen toivotaan vahvistavan sen tehon, jotta sille saadaan hyväksyntä.
https://www.dailymail.co.uk/health/article-10679351
Mikroskooppinen koliitti ja lihavuus
Ensimmäisen kerran vuonna 1976 kuvailtu mikroskooppinen koliitti on verrattain uusi sairaus, ja yleisin ripulin syy ikäihmisillä. Sen riskitekijöistä on vähän tietoa, mutta uusien sairauksien kohdalla ympäristötekijöiden arvellaan usein liittyvän asiaan. USA:ssa tutkittiin liikalihavuuden yhteyttä mikroskooppiseen koliittiin tarkastelemalla kroonisen ripulin takia kolonoskopiassa käyneiden henkilöiden koepaloja.
Tutkimuksessa todettiin 110 mikroskooppista koliittia. 252 potilasta, joilla ei diagnosoitu mikroskooppista koliittia, analysoitiin verrokkeina. Verrattuna verrokkeihin, joilla ei diagnosoitu mikroskooppista koliittia, mikroskooppisesta koliitista kärsivät olivat harvemmin liikalihavia. Liikalihavuus liittyi pienempään mikroskooppisen koliitin riskiin erityisesti naisilla. Mekanismeja tämän ilmiön takana ei tunneta, mutta tutkijat arvelevat, että kyse saattaa olla liikalihavuuden hormonaalisista vaikutuksista tai suolen mikrobeista.
Sandler et al: World J Gastroenterol. 2022 Jan 14;28(2):230-241.
Apua ulosteensiirtokapseleista?
Ulosteensiirrolla hoidetaan lähinnä Clostridium difficile -infektioita. Kolonoskooppisesti tai peräruiskeena annettavan ulosteensiirron on todettu auttavan myös haavaiseen paksusuolentulehdukseen. Australiassa tutkittiin suun kautta otettavien kylmäkuivattujen ulosteensiirtokapselien tehoa aktiivisen paksusuolitulehduksen hoidossa.
Osallistujista 15 sai ulosteensiirtohoitoa ja 20 lumehoitoa. Kahden kuukauden jälkeen ulosteensiirtokapseleita saaneista 53% ja lumeryhmästä 15% pärjäsi ilman lääkehoitoa. Ulosteensiirrosta apua saaneista 10 jaettiin vielä kahteen ryhmään, joista toisessa hoitoa jatkettiin, toisessa ei. Kaikki ulosteensiirtohoitoa jatkaneet olivat remissiossa vielä vuoden kuluttua.
Tutkijat toteavat, että ulosteensiirtokapselit yhdessä antibioottihoidon kanssa voivat tuoda monelle merkittävää apua haavaiseen paksusuolitulehdukseen.
IBD ja ruokavaliot
Ruokavaliotutkimukset IBD:ssä ovat keskittyneet paljolti yksittäisten ravintoaineiden tai suunniteltujen ruokavalioiden vaikutusten arviointiin. Yhdysvalloissa tutkittiin lähes 700 IBD:tä sairastavan ruokavaliotottumuksia ja niiden yhteyttä oireiden aktiivisuuteen.
Sairastavilla tunnistettiin viisi ruokavaliotyyppiä: kaksi länsimaista ruokavaliota (WD1 ja WD2), yksi sekaruokavalio ja kaksi kasvisruokavaliota (PB1 ja PB2). WD1-ruokavalioon verrattuna PB2 oli yhteydessä pienempään aktiivisten oireiden riskiin Crohnin taudissa, ja PB1 yhteydessä pienempään aktiivisten oireiden riskiin haavaisessa paksusuolitulehduksessa.
Enemmän hedelmiä ja vihanneksia ja vähemmän prosessoitua lihaa ja puhdistettuja hiilihydraatteja sisältävät ruokavaliot sekä veden juominen olivat yhteydessä pienempään IBD-oireiden riskiin. Pelkkä hedelmien ja vihannesten syöminen ei kuitenkaan vähentänyt Crohnin taudin oireita.
Kuitupitoinen ruokavalio ja IBD
Kuitupitoisesta ravinnosta IBD:tä sairastavilla on ristiriitaisia tietoja ja suosituksia. Niihin perehdyttiin yhdysvaltalaisessa kirjallisuuskatsauksessa.
IBD:tä sairastavat syövät muuta väestöä ja kansallisia suosituksia vähemmän kuituja, koska kokevat kuitujen välttämisen hyödylliseksi. Vähän kuituja ja FODMAP-hiilihydraatteja sisältävät ruokavaliot on yhdistetty vähäisempään ulosteiden mikrobimäärään ja tärkeiden ravintoaineiden saantiin. Uusien tutkimusten perusteella näyttää kuitenkin siltä, että IBD:tä sairastavat voivat syödä enemmän kuituja ja saada niistä hyötyjä, etenkin, jos kuidut lisätään ruokavalioon sairauden ollessa remissiossa.
Tutkijat toteavatkin, ettei kuidun syömiselle IBD:tä sairastavilla välttämättä ole esteitä. Nykysuositukset eivät tue kuitujen välttelyä IBD-potilailla. Kuidun käytön vaikutuksista pitkällä aikavälillä ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa.
Muutokset tupakoinnissa IBD-diagnoosin saamisen jälkeen
Yhdysvaltalaistutkimuksessa perehdyttiin tupakointikäytöksen muutoksiin IBD-diagnoosin jälkeen sekä arvioitiin tupakointitapojen muutosten vaikutusta kuolleisuuteen.
Aktiivisesti tupakoivista henkilöistä 70 prosenttia Crohnin tauti -diagnoosin saaneista ja 44 prosenttia haavainen paksusuolentulehdus -diagnoosin saaneista jatkoi tupakointia myös IBD-diagnoosin jälkeen.
Sekä Crohnin tautia että haavaista paksusuolitulehdusta sairastavilla kuolleisuusriski oli tupakoitsijoita pienempi niillä henkilöillä, jotka eivät olleet koskaan tupakoineet tai olivat lopettaneet tupakoinnin joko aikaisemmin tai diagnoosin saamisen aikaan.
Loppuyhteenvetonaan tutkijat totesivat, että merkittävä osa IBD-diagnoosin saaneista jatkoi tupakointia diagnoosin jälkeenkin. Tupakoinnin lopettaminen diagnoosin saamisen aikaan oli yhteydessä merkittävään kuolleisuuden vähenemiseen.
Tutkimuksia jäsenlehdestä 2021
Tupakointi, osteoporoosi ja IBD
Puolalaisessa kirjallisuuskatsauksessa pohdittiin tupakoinnin ja osteoporoosin yhteyttä IBD:ssä. Tupakointi on yksi tärkeimmistä osteoporoosin riskitekijöitä, joihin voi itse vaikuttaa.
Tupakan ainesosat häiritsevät luun muodostumista ja uudistumista. IBD-potilaiden kohdalla tulee myös huomata, että tupakointi vaikuttaa suolistoon monin tavoin. Se vaurioittaa suolen limakalvoja häiritsemällä suojaavan liman tuotantoa, muuttamalla liman koostumusta ja estämällä limakalvon korjautumisprosesseja, ja vähentää suolen limakalvon verenkiertoa, mikä voi lisätä tulehdusta. Lisäksi tupakointi vaikuttaa suolen mikrobistoon, ja nikotiini lisää tulehdusta aiheuttavien kemokiinien ja sytokiinien tuotantoa.
IBD-potilailla luuntiheys voi alentua suolisairauden takia. Jos potilas lisäksi tupakoi, on osteoporoosin riski vielä suurempi. Tutkijat toteavat, että IBD-potilaita tulisi valistaa tupakoinnin riskeistä sekä osteoporoosista ja kannustaa tupakoinnin lopettamiseen.
IBD ja raudanpuutosanemia
Englantilaisessa kirjallisuuskatsauksessa pohdittiin IBD:hen usein liittyvää raudanpuuteanemiaa, jonka aiheuttama väsymys voi olla yhtä vaikea kuin IBD:n oireet. Niinpä raudanpuutteen hoitaminen voi elämänlaadun kannalta olla yhtä tärkeää kuin IBD:n hoito. Rautalisän antaminen tulisi aloittaa heti, kun puutos huomataan, ja rautatasoa tulisi tarkkailla sen jälkeen.
Suonensisäisesti annettua rautaa pidetään Euroopassa standardihoitona, mutta suun kautta annettua rautaa käytetään silti useammin, sillä sitä on helpommin saatavilla, se on halvempaa ja helpompi antaa. Sillä on kuitenkin myös enemmän sivuvaikutuksia, se vaikuttaa mikrobistoon ja voi pahentaa IBD-oireita, mikä voi saada potilaan lopettamaan hoidon. Suonensisäinen rauta vaikuttaa nopeammin ja sivuvaikutuksia on vähemmän, mutta hoito voi aiheuttaa yliherkkyysreaktioita.
Kirjoittajat toteavat, että tarvitaan tutkimuksia eri hoitomuotojen turvallisuuden ja tehokkuuden määrittämiseksi, jotta voidaan yksimielisesti määritellä raudanpuutosanemian standardihoitosuositukset.
IBD ja kipu
Englantilais-yhdysvaltalainen kirjallisuuskatsaus perehtyi IBD-kipuun. Tutkijat toteavat, että vaikka IBD aiheuttaa kipua ja muita oireita, hoito keskittyy usein tulehduksen lievittämiseen suolen limakalvolla. Kipu voi oireilla myös IBD:n ollessa remissiossa, ja vaikuttaa pahastikin potilaan elämänlaatuun. Kipu on yleinen oire: eri tutkimuksissa jopa 60 prosenttia IBD-potilaista on kertonut kärsivänsä siitä.
IBD:ssä ei ole yleispäteviä kivunhoitostrategioita, ja monet kipuhoidot, kuten opioidit, ovat tehottomia ja niihin liittyy paljon ei-toivottuja vaikutuksia. Tutkijat toteavatkin, että tarvitaan käytännönläheisiä, potilaaseen keskittyviä toimintamalleja, jotta kipua voidaan hoitaa turvallisesti, järkevästi ja tehokkaasti pitkällä tähtäimellä.
Kivun arvioimista IBD-potilailla tulisi kehittää, ja kivun tilanne määrittää säännöllisesti ja rutiininomaisesti. Toimintamalleihin tulisi sisällyttää myös psykologiset hoitokeinot krooniseen kipuun. Monet näistä seikoista pätevät myös muihin kroonista kipua aiheuttaviin sairauksiin.
Tiopuriinihoidon lopetus yli 60-vuotiailla IBD-potilailla
Belgialaistutkimus tarkasteli, miten tiopuriinihoidon lopettaminen vaikuttaa relapseihin remissiossa olevilla yli 60-vuotiailla IBD-potilailla. Tiedot saatiin 142 potilaan sähköisistä potilasrekistereistä, ja niistä katsottiin kliinisen remission kesto, kliiniseen relapsiin kulunut aika sekä pahanlaatuisten kasvainten kehittyminen.
Potilaiden mediaaninen seuranta-aika oli 66 kuukautta. Tänä aikana 30,8 prosentilla potilaista sairaus paheni. Pahenemistapauksissa tiopuriinihoidon kesto oli merkittävästi lyhyempi kuin remissiossa pysyneillä potilailla. Leikkaushoitoa tarvittiin 36 prosentilla niistä, joilla sairaus paheni.
Tutkijat toteavat johtopäätöksenään, että tiopuriinihoidon lopettamisen jälkeen sairaus pysyi remissiossa ⅔:lla vanhemmista IBD-potilaista. Pahanlaatuisten kasvainten vuoksi potilaita on seurattava tarkoin.
Biomarkkereiden rooli haavaisen paksusuolitulehduksen leikkauksissa
Paksusuolen poisto on joskus ainoa keino päästä eroon tulehduksesta paksusuolessa. Yhdysvaltalainen kirjallisuuskatsaus muistuttaa, että biomarkkerit ovat uusi tutkimusala IBD:ssä, ja niillä voi olla merkittävä rooli haavaisen paksusuolitulehduksen leikkauspäätöksissä ja -ajoituksissa.
Viivästykset leikkauksissa voivat aiheuttaa suuria kustannuksia ja pahentaa potilaiden kärsimystä. Kyky ennakoida, ketkä potilaat tarvitsevat leikkausta, voisi helpottaa näitä päätöksiä. Tiettyjen biomarkkereiden yhdistelmien avulla (esim. CRP/albumiini-suhde ja prokalsitosiini ulosteen kalprotektiinin kanssa) on pystytty tarkasti ennakoimaan, ketkä potilaat tarvitsevat leikkausta. Näiden biomarkkeriyhdistelmien jatkotutkimukset ovat tarpeen hoitokäytäntöjen optimoimiseksi.
J. Matson et al.: The Role of Biomarkers in Surgery for Ulcerative Colitis: A Review. Julkaistu Journal of Clinical Medicine -lehdessä heinäkuussa 2021, doi: 10.3390/jcm10153362.
IBD ja sydän- ja verisuonisairauksien riski
IBD:hen liittyy kohonnut sydän- ja verisuonisairauksien riski, erityisesti laskimoveritulpan, ateroskleroosin ja sydämen vajaatoiminnan kohdalla. Erityisesti nuorilla, alle 40-vuotiailla sairastuneilla riski on suhteellisen korkea verrattuna valtaväestöön.
Riskit eivät täysin selity perinteisillä riskitekijöillä. Niihin vaikuttavat IBD:tä sairastavilla mm. kortikosteroidit, krooninen systeeminen tulehdus, laajalle levinnyt paksusuolen sairaus niin haavaisessa paksusuolitulehduksessa kuin Crohnin taudissa, sekä sairaalajaksot, erityisesti leikkausta odottaessa.
Vaikka sydän- ja verisuonisairauksien riski IBD:ssä on laajalti tiedossa, suositukset näiden ongelmien ehkäisyyn puuttuvat. Lisää tutkimustietoa tarvitaan.
Ruokavalion gluteenilla ei yhteyttä IBD:n riskiin
Ruokavaliota pidetään merkittävänä tekijänä IBD:n synnyssä, mutta gluteenin ja IBD:n riskin suhdetta ei ole tutkittu. Yhdysvaltalaistutkimus perehtyi aiheeseen yli 200 000 henkilön 30 vuoden seurantatutkimuksessa. Seuratuilla ei tutkimuksen alussa ollut IBD:tä tai keliakiaa.
Seurannassa 337 henkilöä sairastui Crohnin tautiin ja 447 haavaiseen paksusuolentulehdukseen. Tutkijat laskivat tilastotieteellisin menetelmin riskisuhteen ja totesivat, ettei ruokavalion gluteenilla ollut yhteyttä IBD:hen sairastumisen riskiin.
Loppuyhteenvedossaan tutkijat toteavat, että löydös on merkittävä aikana, jolloin gluteenin sisällyttämisen ruokavalioon ajatellaan usein olevan laukaisevana tekijänä ruuansulatuselimistön sairauksille.
Nivelten yliliikkuvuus ja ruuansulatuskanavan sairaudet lapsilla
Englantilais-italialainen tutkimus tutki nivelten yliliikkuvuuden yhteyttä suolisairauksiin 4–17-vuotiailla lapsilla, joilla oli joko toiminnallisia ruuansulatuskanavan ongelmia tai IBD. Lasten nivelten liikkuvuutta verrattiin samanikäisiin terveisiin lapsiin.
Nivelten yliliikkuvuutta oli 10 prosentilla toiminnallisista ruuansulatuskanavan ongelmista kärsivillä lapsilla, 8 prosentilla Crohnin taudista kärsivillä ja selvästi eniten, 30 prosentilla haavaisesta paksusuolentulehduksesta kärsivillä lapsilla.
Tutkijat arvelevat nivelten yliliikkuvuuden haavaista paksusuolentulehdusta sairastavilla lapsilla voivan johtua poikkeavuuksista sidekudoksissa. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan, ennen kuin nivelten yliliikkuvuutta voidaan pitää lasten suolistosairauksien erityispiirteenä.
Mistä IBD-potilaat puhuvat sosiaalisessa mediassa?
Sosiaalinen media on tärkeä kommunikointiväline IBD-potilaille. Israelilaistutkimuksessa tarkasteltiin IBD-potilaiden puheen- ja huolenaiheita eri somekanavissa.
Analysoimalla yli 2 000 somepostausta tutkijat löysivät IBD-potilaiden yleisimmät puheenaiheet. Viisi yleisintä aihetta olivat ruokavalio, elämäntavat, täydentävät ja vaihtoehtoiset hoitomuodot, diagnostisten testien tulkinta sekä erikoislääkärilähetteet ja -lausunnot. Tutkijat pystyivät myös yhdistämään sukupuolen ja tulo- sekä koulutustason tiettyihin kiinnostuksen kohteisiin ja huolenaiheisiin.
Loppuyhteenvetona tutkijat toteavat tulosten kertovan IBD-potilaiden jatkuvasta tiedon ja tuen tarpeesta, mihin tulisi kiinnittää huomiota niin kliinisessä työssä kuin verkkotyökalujen suunnittelussa.
Ärtyvän suolen oireyhtymän mukana voi tulla monenlaisia ongelmia
IBS (ärtyvän suolen oireyhtymä) voi aiheuttaa ongelmia niin mielessä, kehossa kuin unessakin. Yhdysvaltalaistutkimuksessa tutkittiin, miten yleisiä tällaiset ongelmat IBS-potilailla ovat.
Tutkittujen 186 IBS-potilaan tietojen perusteella todettiin IBS:n riskin olevan suurempi, jos henkilön perhe oli pienituloinen tai henkilö oli työtön. IBS:llä oli merkittävä yhteys ahdistukseen ja käytös- ja mielialanvaihteluihin. Yhteyttä syömishäiriöihin tai päihdeongelmiin ei havaittu. IBS:llä oli yhteys suurempaan päänsäryn, kroonisen kivun, diabeteksen ja unettomuuden riskiin. Joidenkin ongelmien todettiin johtuvan potilaan muista psyykkisistä ongelmista.
Loppupäätelmänään tutkijat toteavat, että IBS:llä on yhteys huonompaan sosioekonomiseen asemaan sekä moniin fyysisiin ja psyykkisiin häiriöihin, kuten mielen, ahdistuksen ja unen ongelmiin. Tutkijat toteavat, että kliinisestä näkökulmasta uni- ja psyykkisten ongelmien hoitaminen voi parantaa IBS:n aiheuttamia ongelmia, mutta lisätutkimuksia tarvitaan, jotta IBS:n vaikutuksista saadaan enemmän tietoa.
Lasten luustoterveyttä kannattaa pitää silmällä
Eteläkorealaisessa kirjallisuuskatsauksessa pohdittiin ruuansulatuselimistön sairauksia sairastavien lasten luuterveyttä. Krooniset suolistosairaudet, kuten esimerkiksi IBD, keliakia ja synnynnäinen kloridiripuli, on yhdistetty luiden heikentyneeseen terveyteen pediatrisilla potilailla luuntiheyden alenemisen, osteoporoosin ja murtumien riskin vuoksi.
Luuston ongelmat ruuansulatuselimistön sairauksia sairastavilla lapsilla johtuvat eri syistä, sairaudesta riippuen. Esimerkiksi IBD:tä sairastavilla lapsilla ongelmien todetaan johtuvan mm. kroonisen tulehduksen sekä lääkityksen, kuten kortikosteroidien, vaikutuksesta luiden aineenvaihduntaan, vähäisestä liikunnasta ja ympäristötekijöistä, keliakiaa ja kloridiripulia sairastavilla lapsilla imeytymishäiriöistä ja huonosta ravitsemuksesta.
Kirjoittaja toteaa lopuksi, että riskien vuoksi kaikkia kroonisia ruuansulatuselimistön sairauksia sairastavien lapsipotilaiden tueksi tarvitaan rutiinitutkimuksia, kuten luuntiheysmittauksia, sekä sopivia ennaltaehkäisy- ja hoitostrategioita.
Lähde: H. R. Yang: Updates on bone health in children with gastrointestinal diseases. Julkaistu Annals of Pediatric Endocrinology & Metabolism -lehdessä maaliskuussa 2020. (doi: 10.6065/apem.2020.25.1.10.)
Kanadalaiset hoitosuositukset sappihapporipuliin
Noin 5 % väestöstä Kanadassa kärsii kroonisesta ripulista. Häiriöt sappihappoaineenvaihdunnassa ovat yleinen, mutta usein diagnosoimatta jäävä syy krooniseen ripuliin. Kanadan gastroenterologinen yhdistys suoritti systemaattisen kirjallisuushaun sappihapporipulin diagnosoinnista ja hoidosta kertovista tutkimuksista.
Kirjoittajat toteavat, että löydettyjen tutkimusten laatu ei yleisesti ollut korkea. Joitakin suosituksia kuitenkin pystyttiin antamaan. Kirjoittajat esimerkiksi suosittavat, että kroonisesta, ei-verisestä ripulista kärsivien potilaiden kohdalla tulisi sappihapporipulia epäillessä alkuarviossa huomioida mahdolliset riskitekijät (kuten ohutsuolen loppuosan resektio, sappirakon poisto tai vatsan alueen sädehoito). Sen sijaan oireistoa ei tulisi käyttää alkuarviossa sappihapporipulipotilaita diagnosoitaessa.
SehCAT-testiä (sappihappojen imeytymiskoetta) suositellaan ohutsuolen Crohnin tautia sairastaville, joilla on jatkuvaa ripulia mutta ei selkeitä merkkejä tulehduksesta, sekä ripulista kärsiville IBS-potilaille.
Tutkimuksia jäsenlehdestä 2020
Viheralueista keino ehkäistä IBD:tä lapsilla?
Kaupungistumiseen ja teollistumiseen liittyvien ympäristötekijöiden uskotaan liittyvän myös IBD:n syntyyn, joten kanadalaistutkimuksessa tutkittiin viheralueiden ja IBD:n yhteyttä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin lähes kolmea miljoonaa äitiä ja lasta Ontarion alueella tapahtuneiden sairaalasynnytysten rekisterin perusteella vuosina 1991-2014. Tutkijat mittasivat kasvillisuusindeksin avulla asuinseutujen viheralueita, ja laskivat yhteyden raskauden- ja lapsuudenaikaisen viheraluemäärän sekä IBD:n puhkeamisen välillä.
Seurannan aikana todettiin 3 444 IBD-tapausta. Tutkijat huomasivat yhteyden suuremman viheralueiden määrän lapsuuden aikana ja pienemmän lapsuudessa puhkeavan IBD:n riskin välillä sekä Crohnin taudissa että haavaisessa paksusuolitulehduksessa. Äidin raskaudenaikaisen viheraluemäärän ja lapsuuden IBD:n välillä ei nähty yhteyttä.
Mikäli havainto suuremmasta viheralueiden määrästä lapsuuden aikana ja pienemmästä lapsuudessa puhkeavan IBD:n riskistä pitää paikkansa, voidaan sen avulla miettiä uudenlaisia keinoja ehkäistä IBD:tä.
Oireeton IBD, raskaus ja stressi
IBD:tä sairastavilla raskaana olevilla naisilla on muita suurempi komplikaatioriski etenkin, jos IBD on raskauden aikana aktiivinen. Tämä voi johtua stressistä, jota havaitaan usein kroonisesti sairailla potilailla raskauden aikana.
Syljen kortisoli ja alfa-amylaasi ovat uusia tapoja mitata stressiä, ja kanadalainen pilottitutkimus pyrki arvioimaan raskaudenaikaisten stressitasojen eroa 39:n terveen ja 13:n oireetonta IBD:tä sairastavan välillä. Osallistujat täyttivät useampia stressiä mittaavia kyselylomakkeita, ja lisäksi heiltä mitattiin raskauden aikana syljen kortisoli ja alfa-amylaasi.
Syljestä otettavat näytteet todettiin helppokäyttöisiksi stressinmittaustavoiksi.
Tutkimuksessa todettiin, että oireetonta IBD:tä sairastavilla ja terveillä naisilla ei näkynyt eroja syljen stressimittareissa tai kyselylomakkeiden perusteella tehdyissä arvioissa. Tutkijat toteavat, että kroonisen sairauden vaikutusta tulisi tutkia tulevaisuudessa tarkemmin ottamalla verrokiksi mukaan myös ryhmä aktiivista IBD:tä sairastavia raskaana olevia naisia.
Nuoret IBD-potilaat ja kipukokemus
Asiantuntijat uskovat yhä vanhemmin, ettei kipu pediatrisessa IBD:ssä selity täysin sairauteen liittyvillä prosesseilla. Pohjoisamerikkalainen tutkimus tarkastelikin nuorten IBD-potilaiden kipuja ja niiden intensiteettiä, jotta kivunhoitoon voitaisiin keskittyä tehokkaammin.
Tutkimukseen osallistui sata 12-18-vuotiasta IBD:tä sairastavaa nuorta sekä 76 heidän vanhempaansa, ja se tehtiin useiden eri kyselylomakkeiden avulla. Tuloksista nähtiin, että taudin aktiivisuus ja nuoren emotionaaliset ongelmat (esim. ahdistus, masennus) olivat merkittäviä määrittäviä tekijöitä kivuille, ja taudin aktiivisuus ja vanhempien suojelevat reaktiot (esim. koulusta kotiin jäämisen salliminen) puolestaan kivun intensiteetille.
Tutkijat toteavat, että biopsykososiaaliset tekijät näyttävät määrittelevän kivun kokemista nuorilla IBD-potilailla. Vaikka pediatrisen IBD:n hoito painottuu taudin hallintaan, tutkijat toteavat, että masennuksen ja ahdistuksen oireisiin ja vanhempien suojeleviin reaktioihin puuttuminen voivat olla nuorten IBD:n kivunhoidossa tärkeitä.
COVID-19 esiintyvyys länsimaiden IBD-potilailla
Tiedot COVID-19-esiintyvyydestä IBD-potilailla ovat ristiriitaisia. Varhaiset tiedot Kiinasta viittasivat siihen, että IBD-potilailla olisi jopa muuta väestöä vähäisempi tartuntariski. Tutkimuksissa Kaliforniasta sekä Ranskasta ja Italiasta COVID-19-esiintyvyys IBD-potilailla todettiin samanlaiseksi kuin muulla väestöllä. Eräällä Italian pahimmista tartunta-alueista tehdyssä tutkimuksessa yksikään IBD-potilas ei ollut saanut tartuntaa. Espanjassa tutkittiin COVID-19-riskiä lähes kahdellatuhannella madridilaissairaalassa seuratulla aikuisella IBD-potilaalla verrattuna muuhun väestöön. Tapauksia esiintyi 4,9 tuhatta IBD-potilasta kohden – hieman muuta väestöä vähemmän. COVID-19-kuolleisuus oli samankaltainen IBD-potilailla ja muulla väestöllä. Tutkijat toteavat loppuyhteenvetona, ettei IBD-potilailla vaikuta olevan muuta väestöä suurempaa COVID-19-tartuntariskiä ja että IBD-potilaat lienevät hyvän ohjeistuksen ansiosta sitoutuneita ehkäisytoimenpiteisiin, mikä voi auttaa ehkäisemään viruksen leviämistä heidän joukossaan.
Univaikeudet
Terve unen ja valveen kierto on tärkeää immuunitoiminnoille. Krooniset tulehdussairaudet, kuten IBD, aiheuttavat usein unettomuutta ja väsymystä, mikä voi vaikuttaa taudinkulkuun. Romanialaistutkimus Perehtyi IBD-potilaiden univaikeuksiin. Tutkimukseen otettiin 110 IBD-potilasta ja 66 tervettä verrokkia. IBD-potilaiden unenlaatu todettiin merkittävästi huonommaksi kuin terveillä, ja univaikeuksia esiintyi myös remissiossa olevilla. Univaikeuksien todettiin olevan yhteydessä psykologisen statuksen muutoksiin sekä IBD:ssä suolen ulkopuolisiin liitännäisvaivoihin. Univaikeuksien todettiin olevan yhteydessä IBD:n aktiivisuuteen, ja vaikuttaa lisäksi siltä, että huono uni lisää relapsin riskiä Crohnin taudissa, muttei haavaisessa paksusuolitulehduksessa. Univaikeuksilla huomattiin olevan yhteyksiä tulehdusparametreihin, kuten CRP:hen ja ulosteen kalprotektiiniin. Loppuyhteenvetona tutkijat toteavat, että univaikeudet ovat tavallisia IBD-potilailla, ja koska niillä voi olla vaikutuksia taudinkulkuun, niitä tulisi rutiininomaisesti tarkkailla.
Lähde: Gilc-Blanariu G-E, Stefnescu G, Trifan A.V., Moscalu M, Dimofte M-G, Stefnescu C, Drug V.L., Afrsnie V-A, Ciocoiu M. Sleep impairment and psychological distress among patients with inflammatory bowel disease – beyond the obvious. J Clin Med 2020 Jul 20;9(7):E2304.
Pussiitin ehkäisy ja hoito
Pussiittia esiintyy noin puolella IPAA-leikatuista eli ns. j-pussileikatuista haavaista paksusuolitulehdusta sairastavista potilaista. San Diegon yliopiston tutkijat perehtyivät kirjallisuuskatsauksessa akuutin tai kroonisen pussiitin ehkäisyn tai hoidon lääkevaihtoehtojen tehokkuuteen ja turvallisuuteen. Yksiselitteisiä vastauksia kirjallisuuskatsauksessa ei löytynyt, mutta tendenssejä löytyi. Akuutissa pussiitissa tehokkaimmalta hoidolta vaikutti katsaukseen sisällytettyjen tutkimusten perusteella siprofloksasiini. Kroonisessa pussiitissa tehokkaimmalta
hoidolta vaikuttivat katsaustutkimuksissa Suomessa Vivomixx-nimellä myytävä probioottivalmiste, adalimumabi sekä glutamiini. Pussiitin ehkäisyssä tehokkailta vaikuttivat
probioottivalmiste, bifidobacterium longum sekä tinidatsoli. Tutkijat toteavat loppuyhteenvetonaan, että antibioottien, probioottien ja muiden hoitomahdollisuuksien
vaikutukset pussiitin hoitoon ja ehkäisyyn ovat vielä epäselviä, ja lisää laadukkaita tutkimuksia kaivataan, jotta pussiitin ehkäisy ja hoito voidaan optimoida.
Vaikuttaako asuinpaikka IBD:hen?
Varhain aloitettu hoito on IBD:ssä tärkeää. Sveitsiläistutkimus selvitti, vaikuttaako IBD-potilaan asuinpaikan etäisyys erikoissairaanhoitoon sairauden etenemiseen. Oletuksena oli, että pidempi etäisyys voisi viivästyttää diagnoosia ja vaikuttaa negatiivisesti hoitoon ja komplikaatioihin.
Lähteenä käytettiin IBD-kohorttitutkimustietokannasta otettuja potilaiden postinumeroita, joiden perusteella laskettiin etäisyys lähimpään IBD-spesialistiin. Etäisyyden perusteella potilaat jaettiin ryhmiin <10 km, 10-35 km ja >35 km.
Tutkimukseen otettiin 408 sveitsiläispotilasta (Crohnin tauti 234, haavainen paksusuolitulehdus 154, määrittelemätön IBD 20). Diagnoosiviiveessä ei ollut eroja ryhmien välillä. Lähempänä erikoissairaanhoitoa asuvia Crohn-potilaita hoidettiin useammin TNF-alfasalpaajalla ja 5-ASA:lla kuin kauempana asuvia. Haavaista paksusuolitulehdusta sairastavilla eroja hoidossa ei ollut.
Kauempana asuvien tautia oletettiin vaikeammaksi, mutta eroja IBD-leikkausten määrässä ei ryhmien välillä ollut.
Lähde: Grob L, Bluemel S, Biedermann L, Fournier N, Rossel JB, Vavricka SR, Zeitz J, Rogler G, Stallmach A, Scharl M. Effect of distance to specialist care for the diagnosis and disease outcome of inflammatory bowel disease in the Swiss inflammatory bowel disease cohort study. Therap Adv Gastroenterol 2020 Jan 24;13:1756284819895217. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/32047533
Sukupuoli ja IBD
Gastroenterologien tulisi olla selvillä IBD:n sukupuolieroista, jotta diagnoosi ja oikea hoito eivät viivästyisi. Esimerkiksi antibiootit näyttävät laukaisevan IBD:n herkemmin miehillä, kun taas umpilisäkkeenpoisto on yhdistetty suurempaan Crohnin taudin riskiin naisilla.
Ylemmän ruuansulatuskanavan sekä ohutsuolen Crohnin tauti näyttävät olevan yleisempiä miehillä. Liitännäissairauksista nivel-, iho- ja silmävaivat ovat yleisempiä naisilla, sklerosoiva kolangiitti ja ankyloiva spondyliitti miehillä. Kaikkiaan liitännäisiä esiintyy enemmän naisilla.
Masennusta ja uupumusta esiintyy IBD-potilaista enemmän naisilla, ja naiset arvioivat elämänlaatunsa miehiä huonommaksi. IBD vaikuttaa naisilla miehiä negatiivisemmin kehonkuvaan ja seksuaaliseen aktiivisuuteen.
Komplikaatioista paksusuolen syöpä on yleisempää IBD:tä sairastavilla miehillä. Hieman yllättäen myös osteopenia ja osteoporoosi ovat joissakin tutkimuksissa olleet yleisempiä miehillä. IBD:tä sairastavat tupakoivat naiset näyttävät sitoutuvan huonoimmin biologiseen lääkehoitoon.
Lähde: Greuter T, Manser C, Pittet V, Vavricka SR, Biedermann L. Gender differences in Inflammatory Bowel Disease. Digestion 2020 Jan 29:1-7. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/31995797
Aliravitsemus ja IBD
Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 85 %:lla IBD-potilaista esiintyy aliravitsemusta. Siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten vähäinen syöminen, imeytymishäiriöt, veren ja proteiinien menetys sekä suolistobakteerit, ja se voi johtaa huonompiin hoitotuloksiin ja hoitovasteeseen ja näin huonompaan elämänlaatuun.
Aliravitsemustilan vakavuus riippuu IBD-potilailla taudin aktiivisuudesta, kestosta ja laajuudesta sekä tulehdusta edistävien sytokiinien (esim. TNF-alfa, interleukiinit 1 ja 6) toiminnasta.
Crohnin tautia ja haavaista paksusuolitulehdusta sairastavien ravitsemustiloissa on eroja, koska ohutsuolen tautiin liittyy enemmän esim. vitamiinien ja hivenaineiden puutoksia. Haavaisessa paksusuolitulehduksessa aliravitsemustila on usein seurausta vakavasta taudin akuuttivaiheesta, Crohnin taudissa se kehittyy usein pidemmällä aikavälillä.
Yleisimmät vitamiini- ja hivenainepuutokset IBD-potilailla ovat rauta, kalsium, seleeni, sinkki, magnesium, vesiliukoiset vitamiinit (etenkin B12 ja foolihappo) ja rasvaliukoiset vitamiinit kuten A, D ja K.
Lähde: Balestrieri P, Ribolsi M, Guarino MPL, Emerenziani S, Altomare A, Cicala M. Nutritional aspects in Inflammatory Bowel Disease. Nutrients 2020 Jan 31;12(2). https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/32023881
Iäkkäiden IBD-potilaiden hoito
Teksti perustuu vuonna 2019 tehtyyn kirjallisuuskatsaukseen (review), jonka pohjana on käytetty lukuisia yksittäisiä tutkimuksia. Lähdeviite lopussa.
Sveitsiläis-kreikkalaisessa kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin ikääntyneiden IBD-potilaiden hoitoon. Tulehduksellisia suolistosairauksia diagnosoidaan yhä enemmän yli 60-vuotiailla. Epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myöhemmällä iällä alkava IBD sijaitsee useammin paksusuolen alueella, on usein lievempi kuin nuoremmilla potilailla, ja suoliston ulkopuolella ilmeneviä liitännäissairauksia on vähemmän. Kuolleisuus on iäkkäämmillä potilailla suurempaa, mihin vaikuttavat kuitenkin myös potilaan muut sairaudet ja käytössä olevat lääkkeet.
IBD:n lääkehoito iäkkäämmillä potilailla on usein samanlainen kuin nuoremmilla. Hoidosta päättäminen voi olla lääkärille haastavaa, koska kliinisissä tutkimuksissa osallistujat ovat perinteisesti olleet enimmäkseen nuorempia potilaita, eikä ikäihmisten hoidosta ole samassa määrin käytettävissä tutkimustuloksia. Lääkkeitä valittaessa tulisi huomioida infektioiden, ihosyövän ja lymfooman riski sekä aineenvaihduntaan, sydämeen ja verenkiertoon vaikuttavat sivuvaikutukset.
Myös leikkausindikaatiot ovat iäkkäämmillä IBD-potilailla samat kuin nuoremmilla. Iäkkäämmille kuitenkin tehdään vähemmän leikkauksia kuin nuoremmille niin Crohnin tautia kuin haavaista paksusuolitulehdusta sairastavilla. Iäkkäämmät potilaat tosin monesti joutuvat leikkauksen jälkeen jäämään sairaalaan pidemmäksi aikaa.
Iäkkäämmillä IBD-potilailla tulisi kiinnittää erityistä huomiota yleiseen terveydentilaan sekä ravitsemukseen ja liikuntaan. Kaikilla IBD-potilailla on kohonnut osteoporoosi- ja murtumariski, mutta erityisesti tähän tulisi kiinnittää huomiota iäkkäämmillä. Iäkkäämpiä potilaita tulisi kannustaa ottamaan vuosittain influenssarokote, ja heidän tulisi käydä säännöllisesti paksu- ja peräsuolisyövän sekä ihosyöpien seulonnoissa. Paksu- ja peräsuolisyövän seulonta on tärkeää kaikille yli 50-vuotiaille, ja erityisen tärkeää IBD-potilaille.
Tutkijat muistuttavat, että on ensiarvoisen tärkeää saada tutkimustuloksia nimenomaan ikääntyneempien IBD- potilaiden hoidosta, jotta hoidossa ei tarvitse soveltaa pelkästään nuorten tutkimuksista saatuja tuloksia. Lisätutkimukset ovat tärkeitä siksikin, että yksittäisissä tutkimuksissa ikäihmisten IBD:stä on toisinaan saatu tuloksia, jotka eivät tue yleisiä käsityksiä IBD:stä iäkkäämmillä potilailla.
Lähde: P. Hryz, P. Juillerat, G. A. Kullak-Ublick, A. M. Schoepfer, G. J. Mantzaris, G. Rogler: Management of the Elderly Inflammatory Bowel Disease Patient. Julkaistu Digestion-lehden verkkoversiossa 14. tammikuuta 2020.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31935714/
TIISE – Tukea ikääntyvän IBD:tä tai muuta suolistosairautta sairastavan elämään -hanke