Narsisseja.

Kestävä Terveydenhuolto -hankkeen uusi selvitys: Pitkäaikaissairaat eivät saa yhdenvertaista hoitoa – syyt täysin korjattavissa

Tekemätöntä työtä, näkymättömiä kustannuksia -jatkoselvityksessä tarkasteltiin, mistä alueelliset erot tulehduksellisia suolistosairauksia eli IBD:tä ja reumasairauksia sairastavien työ- ja toimintakyvyssä johtuvat. Selvityksessä käytettiin lähteenä THL:n, Kelan ja Eläketurvakeskus ETK:n tilastotietoa sekä erikoislääkäreiden, hoitajien sekä sairastavien haastatteluja. Tuloksien perusteella hoidon kehittämisessä ja toteuttamisessa on merkittäviä alueellisia eroja, jotka vaikuttavat sairastavien työ- ja toimintakykyyn.

Selvityksen valmistelutyöryhmässä olivat mukana AbbVie Oy, Crohn ja Colitis ry, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lääkäriliitto, Reumaliitto ry, Sitra, Tehy ja Terveystalo. Selvityksessä vertailtiin keskenään kolmea noin 170 000 hengen aluetta Suomessa. Aluevalintaa varten reumasta tai IBD:stä johtuva työkyvyttömyys suhteutettiin kyseisen sairaanhoitopiirin taustaväestön työkyvyttömyyteen ja valittiin kolme aluetta, jotka poikkesivat toisistaan näihin sairauksiin liittyvän työkyvyttömyyden suhteen.

Alueita erottaviksi tekijöiksi nousivat erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välinen yhteistyö sekä järjestelmät, jotka oikein rakennettuina tukevat keskinäistä yhteistyötä. Valituista alueista kahdessa potilaan hoitoketju ei ollut toimiva eikä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyö tiivistä. Näillä alueilla työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä oli korkeampi kuin sillä alueella, jossa hoitoketju ja yhteistyö toimivat tehokkaammin.

– Ei ole yllätys, että samojen sairauksien hoidon tulokset vaihtelevat eri alueilla. Yllättävää sen sijaan on, että näihin eroihin ei ole haluttu puuttua nykyistä voimakkaammin, etenkin kun syyt erojen takana ovat varsin helposti hahmotettavissa, sanoo tuleva ylilääkäri Jan Schugk työeläkevakuutusyhtiö Varmasta.

Yksi alue laadultaan kirkkaasti kärjessä – yhdenvertainen hoito ei toteudu kaikilla alueilla

Tutkimusalueella 1 hoidon vaikuttavuus oli huomattavasti parempaa kuin muualla: reumasta ja IBD:stä johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä oli selkeästi vähiten. IBD:n osalta alue eroaa kahdesta muusta siten, että sairastavilla on edes osittainen hoitosuunnitelma. Lisäksi gastroenterologeja sekä IBD-hoitajia on alueen keskussairaalassa töissä yli puolet enemmän kuin verrokkialueilla.

Reumasairauksien osalta alue 1 eroaa verrokeista monella tavalla. Reumahoitaja on tavoitettavissa joka arkipäivä kahdeksan tunnin ajan. Yhteistyö perusterveydenhuollon kanssa on jatkuvaa ja tiivistä. Sairastaville on kirjattu hoitosuunnitelma ja he käyvät säännöllisesti vuosikontrollissa. Myös reumatologien ja reumahoitajien määrä on korkeampi kuin verrokkialueilla. Hoitoon osallistuu reumatologin ja reumahoitajan lisäksi moniammatillinen tiimi. Hoidon vaikuttavuutta ja laatua voidaan seurata rekisterin avulla.

Selvityksen mukaan noin puolet reumasairauksia ja tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavista ihmisistä hakee ongelmiinsa apua ensisijaisesti erikoissairaanhoidosta. Potilaskyselyn kautta selvisi, että molempiin sairastavien ryhmiin kuuluvat henkilöt eivät kokeneet perusterveydenhuollon osaamista riittäväksi oman sairautensa hoidossa.

– Ilman erikoissairaanhoidon tukea ja aitoa yhteistyötä perusterveydenhuollolla ei ole edellytyksiä selviytyä omasta osuudestaan hoitoketjussa. Nykyistä parempiin ja yhtenäisempiin hoitotuloksiin pääseminen edellyttää valtakunnallista ohjausta ja tavoiteasettelua, seurantaa ja vertailua sekä alueellisia kannustimia, jotka palkitsevat tehdystä hyvästä työstä ja sen avulla saavutetuista tuloksista, Schugk listaa.

Hoitohenkilökunta ei tule riittämään kasvavan potilasmäärän edessä

Terveydenhuollon ammattilaiset nostivat selvityksessä sairaanhoitopiirien yhdeksi epätasa-arvoistavaksi tekijäksi resurssien vähyyden.  Kaikilla alueilla resurssien vähyyden katsottiin johtuvan sairaaloiden määrärahoista, sairaalan resurssien allokoinnista, osittain rekrytointivaikeuksista ja osaavan henkilökunnan puutteesta.

Sekä gastroenterologeja että reumatologeja tulee eläköitymään  paljon seuraavan kymmenen vuoden sisällä, mutta uusien kouluttaminen vie vuosia ja erikoistumispaikkoja on vähän. Potilasmäärät tulevat kuitenkin tulevien vuosien aikana vain nousemaan.

Lue koko selvitys tästä (PDF) >> 

Lisätietoja:

AbbVie Oy, Kati Nyman, yhteiskuntasuhdejohtaja, 040 7531 323, kati.nyman@abbvie.com
Crohn ja Colitis ry, Ulla Suvanto, toiminnanjohtaja, 040 031 5383, ulla.suvanto@ibd.fi
Jan Schugk, Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma, tuleva ylilääkäri, 040 594 1448, jan.schugk@varma.fi
Lääkäriliitto, Heikki Pärnänen, johtaja, politiikkatoimiala, 040 546 5316, heikki.parnanen@laakariliitto.fi
Reumaliitto ry, Maria Ekroth, toimitusjohtaja, 040 707 9114, maria.ekroth@reumaliitto.fi
Tehy, Kirsi Sillanpää, johtaja, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen toimiala, +358 9 5422 7160, kirsi.sillanpaa@tehy.fi

Suomessa noin 100 000 ihmistä sairastaa reumasairauksia, joista tyypillisimpiä nivelreuma ja selkärankareuma. Tulehduksellisia suolistosairauksia (IBD) ovat haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti. IBD:tä sairastavia on Suomessa noin 50 000.  Sairastavien määrä on kolminkertaistunut Suomessa vuosien 1993–2008 välillä.

Kestävä Terveydenhuolto -hankkeen tavoitteena on haastaa yhteiskuntaa ja terveydenhuollon ympäristöä pohtimaan, miten suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää ja -ympäristöä uudistetaan asiakaslähtöisesti ja ennakkoluulottomasti. Hankkeen tarkoitus on myös tarjota uusia näkökulmia siihen, miten ihmisten hyvinvointi sekä työ- ja toimintakyky pystytään turvaamaan nyt ja tulevaisuudessa sairastumisesta huolimatta.