Bannerissa koivunsilmuja ja teksti vuosikokous verkossa 22.5.2021.

IBS, ärtyneen suolen oireyhtymä

IBS eli ärtyneen suolen oireyhtymä ei ole sairaus vaan toiminnallinen vaiva, jossa suolisto ylireagoi eri ärsykkeisiin. Vaiva voi olla pitkäaikainen, kiusallinen ja kivulias, mutta se on onneksi täysin vaaraton.

Ärtyvän suolen oireyhtymän syytä ei toistaiseksi tunneta, mutta joitain viitteitä oireyhtymän syistä on viime aikoina löytynyt kasvaneen tutkimustiedon ansiosta. IBS:n ajatellaan liittyvän suoliston ja keskushermoston keskinäiseen kommunikaatio-ongelmaan. Suolisto aistii liian herkästi kipua tai keskushermosto tulkitsee väärin suoliston antamia viestejä.

Osalla IBS:ää sairastavilla on myös todettu poikkeavuutta suoliston bakteeristossa sekä aineenvaihdunnan tuotteissa. Myös se, miten suolisto kuljettaa sisältöä eteenpäin, voi olla häiriintynyt aiheuttaen IBS:n oireita.

IBS:n oireet vaihtelevat turvotuksesta ripuliin ja ummetukseen

Oireyhtymällä tarkoitetaan useiden eri oireiden ilmenemistä samanaikaisesti. IBS:ssä tyypillisiä oireita ovat vatsakipu, vatsan turvotus, ripuli, ummetus sekä suolen toiminnan muutokset. Ummetusta ja ripulia esiintyy toisilla vuorotellen, joillakin pääasiallisesti jompaakumpaa. Vatsakivut voivat helpottaa ulostamisen jälkeen, ja toisaalta voi tuntua, ettei suoli täysin tyhjene ulostaessa.

Oireilu ja niiden voimakkuus voivat vaihdella päivästä ja viikosta toiseen. Ajoittain saattaa esiintyä myös täysin oireettomia jaksoja.

Miten IBS diagnosoidaan?

Koska IBS:ään ei liity mitään elimellistä vikaa, joka näkyisi esimerkiksi röntgenkuvissa tai suolen tähystyksissä, tehdään diagnoosi oirekuvauksen perusteella. Diagnosoinnissa suljetaan pois muut samanlaisia oireita aiheuttavat sairaudet. Keskeisimpinä näistä ovat keliakia, laktoosi-intoleranssi sekä tulehdukselliset suolistosairaudet.

IBS voidaan diagnosoida, jos potilaalla on ilmennyt pitkään kipua vatsassa, johon useimmiten liittyy ulosteen koostumuksen ja ulostustiheyden muutoksia, eli ripulia, ummetusta tai vaihdellen molempia. IBS-oireet alkavat tyypillisesti nuorena aikuisena. IBS on mahdollinen myös lapsilla.

Koska diagnosoinnissa suljetaan pois muut samanlaisia oireita aiheuttavat sairaudet, voidaan muiden sairauksien poissulkemiseksi tehdä esimerkiksi verikokeita tai ottaa ulostusnäyte. Jos henkilöllä esiintyy hälyttäviä oireita, kuten verta ulosteissa, pitkittynyttä kuumeilua tai merkittävää laihtumista ilman ruokavaliomuutoksia, täytyy tehdä paksusuolen tähystys. Suuressa osassa IBS-diagnoosiin ei kuitenkaan tähystystä tarvita.

Paksusuolentähystys suositellaan tehtäväksi myös silloin, jos IBS-tyyppiset oireet ilmenevät ensikerran keski-iässä, jotta paksusuolensyöpä voidaan poissulkea. Jos tähystys päädytään tekemään, löytyy lisätietoa tähystyksestä ja siihen valmistautumisesta verkkosivuiltamme.

IBS:n hoidossa auttavat tasapainoiset elämäntavat

IBS:ään ei ole parantavaa hoitoa, vaan oireyhtymän hoito keskittyy oireiden hallitsemiseen ja lievittämiseen. Hoidon keskiössä on omien elämäntapojen tarkastelu ja pyrkiminen tapojen tasapainoon. Tärkeää on kiinnittää huomiota erityisesti ruuan laatuun, määrään ja rytmiin sekä uneen.

Liikunta edistää ja helpottaa suolen toimintaa. Epäaktiivisuus ja staattiset asennot esimerkiksi toimistotyössä aiheuttavat monelle oireita. Myös stressi saattaa pahentaa oireilua. Oloa ja oireita voi pyrkiä helpottamaa pukeutumalla riittävään väljiin vaatteisiin.

Ravitsemuksen perusteet kuntoon

Ensisijaisena ravitsemushoitona on terveellinen, ruokaympyrän mukainen, ravitsemus. Etenkin riittävä kuidun saanti on olennaista suoliston ja elimistön terveyden kannalta. Osalle kuitupitoiset ruuat saattavat aiheuttaa oireita, jolloin oman kehon ja oireiden kuunteleminen on tärkeää. Myös riittävään nesteiden saamiseen tulee kiinnittää huomiota. Päivittäin olisi hyvä juoda vähintään 1–1,5 litraa vettä.

Ruokaillessa on hyvä keskittyä syömään rauhallisesti ja pureskella huolellisesti. Päivän ruokamäärä on hyvä jakaa 4–6 aterialle. Omasta ruokavaliosta voi myös kokeilla karsia pois esimerkiksi kahvin, alkoholin, mausteiset ruuat ja maitotuotteet.

FODMAP-ruokavaliosta helpotusta IBS oireisiin

Jos oireita ilmenee, vaikka perusta on kunnossa, voi FODMAP-ruokavalion kokeilemisesta olla hyötyä. Fermentoituvien hiilihydraattien rajoittamiseen tähtäävää FODMAP-ruokavaliota käytetään usein IBS:n hoidossa, mutta sitä ei tule pitää ensisijaisena hoitomuotona.

Ruokavalion aloitus tulisi tehdä yhdessä laillistetun ravitsemusterapeutin kanssa, jotta voidaan varmistaa, että ruokavalion noudattaminen toteutetaan ravitsemuksellisesti riittävästi. Ravitsemusterapeutin ohjeistuksessa varmistuu myös, että ruokavalion toteutus tehdään oikein ja siitä saadaan yksilölle paras mahdollinen hyöty.

Ravitsemusterapeutille kannattaa hakeutua aktiivisesti pyytämällä hoitavalta lääkäriltä lähete. Valitettavasti ravitsemusterapeuteista on paikoin pulaa, mihin yhdistys otti kantaa teettämällä vuonna 2019 yhdessä muutaman muun yhdistyksen kanssa selvityksen ravitsemusterapiapalveluiden saatavuudesta.

Tavoitteena itselle sopiva FODMAP-hiilihydraattien taso

FODMAP-ruokavaliossa huomio kiinnittyy ruoan sisältämiin fermentoituviin hiilihydraatteihin. IBS:n kanssa elävät ovat erityisen herkkiä näille kuituyhdisteille, joiden paksusuolessa tapahtuva käymisprosessi saattaa aiheuttaa heille oireita.

Se, mille kuituyhdisteille ja millaisia määriä IBS:ää sairastava kuituyhdisteitä sietää, on hyvin yksilöllistä. FODMAP-ruokavalion ideana onkin pyrkiä löytämään jokaisen yksilöllinen FODMAP-hiilihydraattien sietotaso.

Oireita aiheuttavia kuituyhdisteitä ovat fruktaanit, galakto-oligosakkaridit, ylimääräfruktoosi, sokerialkoholit sekä laktoosi. Näiden tyypillisimpiä lähteitä ovat muiden muassa ruis, ohra, vehnä, ksylitoli, sipuli, laktoosi sekä kivelliset hedelmät. Kattavan luettelon FODMAP-ruokavalioon sopivista ja vältettävistä ruoka-aineista löydät tämän sivun lopusta.

Karsi, altista ja ylläpidä

FODMAP-ruokavalion noudattamisessa on kolme vaihetta: karsinta, altistus ja ylläpito. Ruokavalion noudatus alkaa siitä, että karsitaan kaikki FODMAP-hiilihydraatteja sisältävät ruoka-aineet. Karsinnan suositellaan kestävän maksimissaan 4–8 viikkoa, sillä vaikka FODMAP:it saattavat aiheuttaa oireita, ne ovat silti tärkeää ravintoa suolistomikrobeille.

Karsinnan jälkeen suolistoa ryhdytään altistamaan FODMAP-yhdisteille yksi ruoka-aine kerrallaan, jotta saadaan selville, mille suolisto on yliherkkä.

Suolistolle sopivien yhdisteiden sietotason löydyttyä alkaa ylläpitovaihe, jossa löytynyttä tasapainoa ylläpidetään ruokavaliota noudattamalla. Ylläpitovaiheen jälkeen voidaan joissain tapauksissa kokeilla paluuta rajoittamattomaan ruokavalioon.

Taulukko esimerkeistä FODMAP-ruokavalioon sopivista ja vältettävistä ruoka-aineista.

Itsehoitolääkkeistä apua ummetukseen, ripuliin ja turvotukseen

Suurin osa IBS:n kanssa elävistä ei tarvitse lääkehoitoa. Jos lääkehoito on tarpeen, on lääkehoidon tavoitteena oireiden lievittäminen. Ummetukseen voi kokeilla suolen sisältöä lisääviä liukoisia kuituvalmisteita, kuten pellavansiemeniä tai psylliumia. Vi-Siblin-kuitulisä sopii myös FODMAP-ruokavaliota noudattaville. Kuituvalmisteet turpoavat sitomalla itseensä nestettä ja näin edistävät ulostemassan etenemistä suolistossa. On myös hyvä huomioida, että monelle IBS:n kanssa elävälle vehnälese saattaa aiheuttaa oireita

Ummetuksen hoitoa voidaan tehostaa myös lääkärin määräämillä lääkkeillä. Reseptivapaasti myytävää loperamidia voi ottaa väliaikaisesti ripuliin. Kipukynnyksen nostamiseksi voidaan käyttää mm. joitakin masennuksen hoitoon käytettäviä lääkkeitä.

Ilmavaivoihin ja turvotteluun on saatavilla reseptivapaita lääkkeitä, kuten dimetikonia tai simetikonia. Colpermin® -piparminttuöljykapseli on Suomessa lääkeviranomaisen hyväksymä lääkevalmiste, joka on tarkoitettu IBS-oireiden itsehoitoon.

Probioottien eli maitohappobakteerien tehoa ei ole varmuudella osoitettu, mutta niitä voi kuitenkin kokeilla hoidon tukena. Suolisto-oireisen tulee välttää myös opiaattikipulääkkeitä, sillä ne hidastavat suolen toimintaa pahentaen oireita.

Lisätietoa IBS:tä

  • IBS on lyhenne sanoista Irritable Bowel Syndrome.
  • IBS:ää esiintyy noin yhdellä kymmenestä suomalaisesta, enemmän naisilla kuin miehillä.
  • Terveisiin verrokkeihin verrattuna IBS:n kanssa elävillä on useimmin myös jokin muu toiminnallinen sairaus, kuten tuki- ja liikuntaelinten kipuilua aiheuttava fibromyalgia tai väsymysoireyhtymä.
  • IBS:n kanssa elävillä voi esiintyä tavallista enemmän myös masentuneisuutta sekä unihäiriöitä. Toki tällöin on vaikea sanoa aiheuttavatko nämä IBS tyyppisiä oireita vai aiheuttaako IBS masentuneisuutta ja unihäiriöitä.
  • Noin 10–15 prosentilla ripulityyppistä IBS:ää potevalla todetaan vähentynyt sappihappojen imeytyminen. Sappihapporipuli saatetaankin virheellisesti diagnosoida IBS:ksi. Lisätietoa sappihapporipulista löytyy verkkosivuiltamme.
  • FODMAP tulee sanoista fermentable oligo-, di-, mono- and polysaccharides.

Vertaistukea ja kokemuksia elämästä IBS:n kanssa

Yhdistyksen ylläpitämästä Facebook-ryhmästä löydät vertaisia, joiden kanssa voit jakaa kokemuksia elämästä IBS:n kanssa. Facebook-ryhmä on nimeltään IBS:n kanssa eläville – IBD ja muut suolistosairaudet ry. Kaikissa yhdistyksen ylläpitämissä verkkovertaisryhmissä ovat mukana koulutetut vapaaehtoiset sekä yhdistyksen työntekijä. Tervetuloa mukaan keskustelemaan!